Irwin Goodman - Raha ratkaisee

Vexi Salmen Irwinin nimissä kirjoittama Raha Ratkaisee (Karisto, 1967) on ensimmäinen suomenkielinen idolskirja ja ensimmäinen suomalaisen popparin elämäkerta. Ihmettelen ettei tätä alle sata sivuista, mukavasti taitettua ja kuvitettua opusta ole julkaistu uudestaan.

Rentun Ruusu-elokuvan nähneille Raha ratkaisee on tuttua huttua. Lapsuus Hämeenlinnassa, Saksan visiitti, ensiesiintyminen Spede-klubilla, independent-tyyliin tuotettu ensilevytys En kerro kuinka jouduin naimisiin, rattijuopumus jne. Kirja vaan on huomattavasti huokoisampi tapaus kuin Pekko Aikamiespojan ohjaama sarjakuvamainen patsastelu.

Raha ratkaisee päättyy tunnelmiin Ryysyranta-kappaleen levyttämisen jälkeen. "Elokuussa teimme jälleen uuden singlen. Tätä kirjoitettaessa levy on vielä nauha-asteella, mutta toivon siitä parempaa menestystä kuin edellisestä LP-levystä. Kappaleen nimi on Ryysyranta ja se kuvaa kotimaatamme Ryysyrantaa."

Ryysyranta julkaistiin vuonna 1968 albumilla Reteesti vaan. Ryysyrannan lisäksi LP:lle päätyivät mm. sellaiset Irwinin huipputeokset kuin Kieltolaki, Juhlavalssi ja Kun ei rahat riitä. Yhtä nasevia, teräviä ja hulvattomia kappaleita kuin mitä Reteesti vaalle on tallennettu, Irwin ei ko. lätyn jälkeen kovin montaa tehnytkään.

Reteesti vaan oli viimeinen vanhan protesti-Irwinin levy. Irwinin ehkä toiseksi paras pitkäsoitto, Poing poing poing vuodelta 1971 on jo toisenlaista, iskelmällistä junttiIrwin-tyyliä. Tähän meininkiinhän Irwin sitten upposi syvälle ja kokonaan 80-luvulla, jolloin Kassu Halonen alkoi kastroida Irwinismiä.

Raha ratkaisee piirtää kevyen, mutta näköisen kuvan rennosta lentojätkästä, joka koettaa mitenkuten pysyä kuosissa sinkoillessaan ympäriinsä menestyksen mylläkän viskomana. Erinäisistä rettelöistä ja kommelluksista kerrotaan avoimesti, mutta varsinaiseen Irwinin yksityiselämän ruodintaan ei ryhdytä. Enemmän suositaan myhäileviä tunnelmakuvia. Bonuksena kirjan mukana tuli EP-levy, joka sisältää kappaleet Ryysyranta. Äiti, Tango Kauhajoen kasinolla ja Marcello Magaroni. Lisäksi elämäkertaa täydentää kirjan jälkisanoiksi sijoitettu Pekka Gronowin kirjoittama essee "Irwin Goodman - kriitikon mielipide".

Gronow päättää katsauksensa seuraavasti: " Irwin on tehnyt lyhyessä ajassa aivan liian monta levyä, ja siksi niiden joukossa on lukuisia epäkiintoisia esityksiä. Parhaimmillaan hän on onnistunut tekemään aikaisemmin iskelmämusiikissa laiminlyödyistä kansallisista aiheista nerokkaita pieniä teoksia. Marcello Magaroni on mielestäni musiikillisena esityksenä ehkä kiinnostavampi kuin mikään Suomessa vuonna 1966 sävelletty konserttimusiikin alaan kuuluva teos (joita tosin ei ollut kovin paljon), ja aivan varmasti paljon hauskempi.... Tulevaisuudessa toivon Irwiniltä enemmän kiinnostusta levyjen säestyspuoleen sekä entistä hillittömämpää rienaa kaikista mahdollisista aiheista. En tiedä, kestävätkö sitä Irwinin levy-yhtiö ja Yleisradio. Suomen kansa kyllä kestää. "

Toisenlaista näkökulmaa edustaa anonyymin lapualaistytön kirjoittama runo, joka löytyy eräälle kirjan sivulle kootusta lehtileikekollaasista. Runon alkuosa kirjattakoon tähän:

IRWIN

ruskeat silmät
pörröinen tukka
lippalakki
naurava suu
suu joka niin herkästi hymyili
niin
hymyili
ja hymyn takaa näkyivät hampaat
valkoiset hampaat
sitten tuli sormet
jotka veivät savukkeen suuhun
imaisu
puhallus
ja savuverho peitti hänen kasvonsa
kivat kasvot
joista tiesin pitäväni
ja hän hymyili jälleen
hymyili niin suloisesti minulle
pienelle tytölle
ja minäkin hymyilin
hän kertoi keikkamatkoista
toprallin filmaamisesta
hän nosti kädet ylös ja haukotteli
häntä väsytti
pitkät matkat tanssipaikoilta toisille
ne olivat rasittavia
ja sen hän sanoi
mutta samalla hän piti siitä
hän tahtoi nähdä Suomen
koko Suomen
ja tavata uusia ihmisiä

savuke loppui
hän istui lattialla
miettien jotain hyvin tärkeää asiaa
en kysynyt mitä
mutta saatoin kai arvata sen
sillä hän otti kitaransa
näppäili sitä
hän ei puhunut mitään
katsoi vain minua silmiin
ja kitara soi
- ehkä uusi sävellys oli syntymässä
........