maanantai 31. maaliskuuta 2014

VISIOGENERAATTORI BLUETECH

Iso muutos aikaisempaan on se, että merkittävä osa aikamme sähköisen musiikin tekijöistä on naamoillaan itseään tykö tekevien bändien ja poppareiden sijasta kasvottomia puolianonyymeja.

Bluetech kuulostaa bändin nimeltä, mutta sen takana on vain yksi henkilö, nykyisin Havaijilla asuva kosketinsoittaja ja miksaaja Evan Bartholomew, jonka nimi on tunnetumpi kuin maestron pärstä.

Vuodesta 2003 saakka levyttänyt Bluetech muovailee psybientin, downtempon, dubin ja psytrancen rakennuspalikoista uus-psykedeelistä sound designia. Vähälle käytölle jäänyt genretermi Intelligent dance music (IDM) on sopiva otsake Bluetechin teoksille. Tosin silloin täytyy vähän pohtia mitä tuo termi oikeastaan tarkoittaa.

Älyllisestä popmusiikista puhuttaessa tulee helposti mieleen sellaisia nimiä kuin Bob Dylan tai Frank Zappa. Bluetechin levyillä ja IDM-musassa ylipäätään ei kuitenkaan ole sen tyyppistä, käsitteelliseen ajatteluun kiristävää, intellektuellia jenkaa kuin Zappan tai Dylanin esityksissä. Älyllisyys Bluetechin kohdalla viittaa soundien aivotoimintaa ja mentaalisia kerroksia stimuloivaan olemukseen; äänikuvan symmetriaan ja geometriseen polyfoniaan sekä tiettyyn, ajatukselliseen vireeseen, joka hyrrää Bluetechin äänimaisemien taustalla.



Bluetech on vähemmän perinteinen säveltäjä, enemmän kyberneettinen ääniarkkitehti ja päätä, mieltä, aivoja sisustava unelmageneraattori. Hän tarjoaa avaran ja ystävällisen optimistisen sointikentän, johon kuulijan on helppo heijastella omia avaruudellisia olojaan ja integroida aivojensa sähköiset impulssit.

Dramatiikkaa ja emotionaalista eetteriä Bluetechin musassa on minimaalisesti. Toisinaan Bluetechin kuulaasti kohiseva maalailu ja kirkkaat pimpelipompelikuviot yhdistyvät dynaamiseen ja vankkaan rytmiseen draiviin, mutta genitaalinen beat puuttuu musiikista tyystin ja vastaavasti myös pyrkimys orgastisiin kliimakseihin. Bluetechmusa kelluu ja sykkii elegantisti omassa hermeettisessä rauhassaan arkisten kelojen ja ihmissuhteitten mitättömien kuohujen ja kompeksien tuolla puolen.

Pääasiassa Bluetechin levytykset ovat instrumentaaleja; ihmisääntä kuullaan vain satunnaisesti. Poikkeuksen tekee Love Songs To The Source, joka sisältää vokalisointeja mm. Mari Boinelta, Lady K:lta ja Katrina Blackstonelta. Tällä kiekolla Bluetech ei mielestäni ole lainkaan omassa elementissään. Myös joidenkin Bluetechin levyjen suoraan dub-tyyliä varioivat raidat aiheuttavat lievää vieroksuntaa: jo ihan siksi, että dub on perimmiltään ekspressiivinen tyyli, kun Bluetech puolestaan on selkeästi impressionisti. Muutoin Bluetechin levyt muodostavat tasavahvan sarjan. Omat suosikkini tällä hetkelllä ovat Rainforest Reverberation, Spacehop Chronicles Vol. 1 ja Prima Materia.



Levyjen teemat ovat metafyysisiä, transesdenttisia ja maagisia ja sisältävät viitteitä sekä avaruusmatkailuun että astraaliseen retkeilyyn. Tästä huolimatta Bluetechin levyt sopivat soundtrackiksi hyvin monentyyppisiin projekteihin: matematiikan harjoittamiseen, maalaamiseen, kosmologiseen teoretisointiin, kutomiseen, avaruusaluksen ohjaamiseen, voimisteluun, unennäköön ja unelmointiin ...