Kahvila Sinuhe (WSOY, 1967) on Ossi Ojalan (1933 - 2006) toinen romaani. Ensimmäinen oli poikakirja Saarella tapahtuu. Kahvila Sinuhen tapahtumapaiakkana on Ojalan syntymäkaupunki Lahti ja henkilöinä joukko teatterintekemisestä innostuneita nuoria. Keskeishenkilö on abiturientti Auli Salaste, joka on kirjoittanut näytelmän nimeltä Liekkileikki. Tästä näytelmästä on sijoitettu lyhyitä katkelmia romaanin eri osien alkuun:
"JAN: Entä leikki? Liekkileikki joka odottaa?
Minä luulin, että sen tarkoitus ...
IRA: ... on polttaa kaikki se, mikä estää.
JAN: Kaikki se. mikä estää mistä?
IRA: Kohoamasta. Meillä on siivet, Jan!
JAN: Minulla on vain rakkauteni."
Paitsi herkän runotytön ja hänen kaveripiirinsä kasvukokemuksista, kirja kuvaa myös 60-luvulla syväksi railoksi revennnyttä sukupolvien välistä kuilua. Erityisesti suomalaista yhteiskuntaa tuolloin kuohuttanut pasifismin aate on tapetilla. Yksi kirjan henkilöistä, Taneli päättää näet viime tipassa vaihtaa asepalveluksen aseettomaan palveukseen.
Tässä ote eräästä Tanelin - mielestäni jälleen ajankohtaisesta - purkauksesta isälleen:
"Jos minä puhun aseistariisunnasta, sinä vedät siihen talvisodan. Jos minä sanon, että kirkko ei enää vedä nuoria tai että jossakin stadin kirkossa on soitettu jazzia, sinä näet arvojesi romahtavan. Sinä puhut Jumalasta niin kuin liikekaverista, jonka kanssa sinulla on yhteisiä, edullisia osakkeita ... Ei nurkkahenkinen isänmaallisuus, jota sinä edustat, sovi nykyaikaan, jolloin kansat etsivät toisiaan. Mitä varten muistella punakapinaa tai talvea kolmekymmentäyhdeksän, kun Vietnamissa niitetään ihmisiä tuhansittain joka päivä. Mitä varten saarnata ristiinnaulitusta, joka kuoli parituhatta vuotta sitten, kun lähempääkin löytyy kärsiviä, jotka kuolee turhaan tai jonkun aatteen puolesta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.