perjantai 8. helmikuuta 2013

JIMI HENDRIX TUTKIMUKSEN VALOSSA

Mihin suuntaan Jimi Hendrixin musiikki olisi muuntunut jos hän olisi saanut elää pidempään? Olisiko se ollut enemmän jazzia vai enemmän Afrikkaa vai jotain aivan ennenkuulumatonta ultra-psykedeliaa? Muitakin vaihtoehtoja voidaan esittää, sillä Jimillä oli antennit ojossa moneen suuntaan ja hän totisesti oli taiteilija, jonka kallossa inspiraatiot leimahtelivat!

Jimi vei ja yhä vie meidät, hänen kuulijansa, mysteeriselle matkalle aikojen ja avaruuksien tuolle puolen, merien alle, maan sisään ja tajunnan transpersoonallisiin taajuuksiin. Siitä mistä kaikesta Hendrixin taiteessa on kysymys esitti oman tulkintansa 1991 Ismo Savola musiikkitieteellisessä lisensiaatintutkielmassaan.

Haastattelin Savolaa vuonna 1992 ja tein kulttuurilehti Kosmokseen jutun Akseli: rohkea kuin rakkaus - Jimi Hendrix tutkimuksen valossa. Alla on artikkelin hyvin lyhyesti lyhennetty uudelleenjulkaisu.


AKSELI: ROHKEA KUIN RAKKAUS

Ajattelin juuri levyn nimeä ( Axis: Bold as Love).
Koko jutun takana saattaa olla merkitystä: Maan
akseli kääntyy ja muuttaa maailman pinnanmuotoa
ja kokonaan erilaiset kulttuurit syntyvät ja toinen
ajanjakso alkaa. Toisin sanoen se muuttaa maan
pinnanmuotoa ja aikaa siihen menee vain neljäsosa
vuorokaudesta. No, sama juttu juttu rakkauden kannsa.
Jos kaveri tai tyttö rakastuu, niin se saattaa muuttaa
täysin hänen ulkonäkönsä. Axis: Bold as Love... 1-2-3,
rock around the clock.


Jimi Hendrix


Kuusikymmentäluvun kitarakuningas Jimi Hendrix oli kosminen kaveri, avaruusveli numero yksi. Hän kertoi tulleensa maahan Marsin takaiselta asteroidivyöhykkeeltä tarkoituksenaan opettaa ihmisille uusia energioita musiikin välityksellä.

Jimi Hendrixin musiikin kosmisiin ulottuvaisuuksiin syventyy Ismo Savolan maailmanlaajuista kiinnostusta herättänyt tutkimus Jimi Hendrixin improvisointitekniikat. Tutkimus hyväksyttiin viime syksynä Jyväskylän yliopistossa lisensiaattitutkielmana.

Rockin uudistaja

Jimi Hendrix on rock-musiikin merkittävin yksittäinen hahmo. Kitaranero ja kokeilija, joka teki rockista taidetta ja taiteesta rockia.

Hendrixin levytysura kesti vain kolme vuotta, mutta tässä ajassa hän ennätti soittaa valtavan määrän musiikkia. Kun Jimi vuonna 1970 kuoli hämärissä olosuhteissa, hän jätti jälkeensä kilometrikaupalla nauhoja, joista on vuosien aikana koottu kymmeniä albumeja.

Kitaroinnin lisäksi Hendrixille toi elinaikanaan mainetta raju, ekstaattinen lavaesiintyminen, joka muutaman kerran huipentui kitaranpolttajaisiin. Hendrix oli kitaraa kielellä soittava show-mies ja Dionysoksen hengessä paahtava rankka rokkari. Mutta hän oli myös rauhaa ja rakkautta saarnaava, kosmisen tietoisuuden välittäjä - ja juuri tämä on Ismo Savolan mielestä Hendrixissä keskeisintä ja kestävintä.

"Hendrix sai tietynlaisen rajun rokkarin maineen, koska hän konserteissa soitti yleensä samoja vauhtibiisejä ja aika pieni osa näistä biiseistä oli hänen omaa tuotantoaan. Hänen parhaat sävellyksensä jäivät pimentoon ja niitä on julkaistu vasta Hendrixin kuoleman jälkeisillä levyillä", sanoo Pieksamäen kristillisen kasvattajaopiston musiikinopettajana toimiva Ismo Savola (31).


Tutkimus meni nuottien mukaan

Ismon 350-sivuisen tutkimuksen lähtökohtana on 47 Hendrixin kitarasooloa, joista hän on itse nuotintanut 37. Se on melkoinen mahtityö, ovathan Hendrixin soolot todella vaikeasti nuotinnettavia.

"Alunperin tutkimus lähti liikkeelle siitä, että olen jossain määrin kitaristi itsekin ja tuli mieleen, että voisihan Jimin soolot opetella niin kuin ne on. Rupesin kirjoittamaan niitä sooloja nuoteiksi ja vähitellen sitten tuli analyyttisempi ote mukaan", Ismo kertoo.

Savola hahmottaa tutkimuksessan viisi soolonmuodostuksen pääperiaatetta, joista yksi on motiivinen improvisointi. Motiivista improvisaatiota tutkimus selvittää esittelemällä 66 toistuvaa musiikillista motiivia ja 72 kerran esiintyvää motiivia.

Kitarasoolot, motiiveineen kaikkineen, yhdessä Hendrixin tekstien kanssa kertovat, että Hendrixin musiikki oli kosmisen maailmankuvan ilmennystä.

"Kosmisuus Hendrixin kohdalla oli kai lähinnä sitä, että hän koki olevansa maailman tai universumin kansalainen ja se heijastui eri asioissa, musiikissa ja tekstissä. Aineellinen ja henkinen maailma olivat hänelle yhtä todellisia", Ismo selittää.

"Parhaiten kosmisuus tulee esiin soundissa ja sitä yritin tuossa tutkimuksessa todistella. Mieltymys improvisointiin, nauhanopeuksien muuntelut, nauhojen pyörittäminen väärin päin ja kaikki tälläinen ilmensi Jimin kosmisia pyrkimyksiä. Oleellista oli myös tummilla soundeilla soittaminen, koska sillä tavoin hänen mielestään pystyi kuvaamaan kosmisia visioita paremmin kuin kirkkailla äänillä. Tästä löytyy myös syy siihen, miksi Jimi ei levytyksissään käyttänyt akustista kitaraa."

Hendrixin arkielämässäkin hänen kosminen maailmankuvansa oli voimakkaasti läsnä. Tästä esimerkkinä Ismo mainitsee teoksessaan sen, että "hän maalasi Lontoon asuntonsa olohuoneen mustaksi sekä hankki pimennysverhot ja mustat silkkilakanat halutessaan luoda oman galaktisen ympäristönsä."


Hendrix ja Einstein

Hyvin jalostuneesa asussa Jimin psykedeeliset visiot esittäytyvät eräillä tupla-albumi Electric Ladylandin raidoilla. Kuunnellessa sellaisia sävellyksiä kuin Burning of the Midnight Lamp, 1983, tai Moon, turn turn the tides...gently gently away kohtaa valtavan avaruudellisen olemisen vaikutelman ja universaalien lähteiden pulputuksen ja pauhun. Planeetat tervehtivät toisiaan matkoillaan mustan tyhjyyden halki, aikavyöhykkeet murtuvat ja vääntyilevät soundit räjähtävät elektroniseksi ekstaasiksi galaksin katolla. Suunta on kohti sfäärien harmoniaa, objektiivista musiikkia.

Electric Ladylandin ja myös monien muiden Hendrix-levytysten maalaukselliset kaikkeudet ovat ikään kuin soundtrackia Albert Einstein teorioille. Näky maailmankaikkeudesta yhdessä ykseydessä värähtelevänä energiakenttänä sisältyy niin Einsteinin matemaattisiin kaavoihin kuin Hendrixin kitaroinnin informaatiovirtaan (joka on myös käännettävissä matemaattisiksi kaavioiksi).

Eikö siis olisi oikein ja kohtuullista, että tieteellisessä keskustelussa voitaisiin viitata Hendrixin tutkimusraportteihin ihan samalla tavalla kuin viitataan Einsteinin ja jonkun nykyajan ydinfyysikon teorioihin?

"Kyllä noinkin voi ajatella, vaikka eihän Hendrixin työ nyt kuitenkaan mitään määrätietoista tutkimusta ollut. Jimi ei ollut niinkään mikään tutkijatyyppi muuta kuin siinä määrin, kuin mitä jokainen henkisesti tiedostava ihminen on tutkiessaan omia lähtökohtiaan. Jossain Intiassahan on elämän tutkimisessa vielä tälläinen laajempi lähtökohta, mutta länsimaissa tilanne on ollut jotenkin vinksahtanut vähintäänkin keskiajasta lähtien: tiede, taide ja filosofia ovat erkaantuneet toisistaan. Tiede on ihan oma suljettu piirinsä, jonka portteja merkittävät ihmiset eri aloilla potkiskelevat", Ismo pohtii.

Perinteisiä tiederaameja potkiskelee omalla hillityllä tavallaan myös Ismon tutkimus. Opinnäytteelle antaa pikanttia poikkitieteellistä säväystä mm. Hendrixin astrologinen analyysi.

Tutkimukseen sisältyvää Hendrixin tähtikarttaa tulkitsee astrologi Seppo Tanhua - tietämättä kenestä on kyse - seuraavaan tapaan:

"Kulttuurielämä ja siihen liittyvät nautinnnot ovat myös sinulle tyypillisiä. Kirjallisuus, musiikki, tanssi ja teatteri kiinnostavat eniten. Myöhemmällä iällä tulevat kuvioihin mukaan myös elämän sielulliset alueet: uskonnot, filosofia ja metafysiikka... Eniten hämmästyt keksiessäsi itsestäsi aikaisemmista elämistä peräisin olevia kykyjä... Usein tämän asetelman ihmiset (noususolmu leijonassa, laskusolmu vesimiehessä) ovat melkoisia keksijäluonteita. Laskusolmun huone kertoo elämänalueesta, jolla vapaudentarve vahvimmin vielä pyrkii esille ja noususolmun huone näyttää tietä kohti todella suurta, arvokasta ja loistavaa elämäntehtävää."


Moottoritie avaruuteen

Hendrix oli avaruuden poika. Hän kertoi, että ajalta "ennen kuin muistan mitään, muistan tähdet ja avaruuden". Ismon tutkimuksessa myös mainitaan, että Jimi ajatteli olevansa kotoisin Marsin takaiselta asteroidivyöhykkeeltä. Hän uskoi jälleensyntymiseen ja kertoi olleensa maan päällä aiemminkin toisissa muodoissa ja toisenlaisissa ihnmishahmoissa.

Keskeisin Hendrixin maailmankuvaan liittyvä käsite on akseli (axis). Hendrix esitteli tähän käsitteeseen liittyvää näkemystään vuonna 1968 julkaistulla levyllään Axis: Bold as Love. Hendrixin mukaan maan akseli kääntyy ja akselin muutokset muuttavat koko maan elämän.
Hendrixin käsitys akselista oli kuitenkin laajempi kuin ajatus pelkästä maan akselista ja sen kääntymisestä muutaman tuhannen vuoden välein. Ismon tutkimuksessa huomautetaan, että akselilla on useita eri ilmenemismuotoja:

"Se on kuin moottoritie avaruuteen ja äärettömyyteen, tai kuin silta tai kynnys siirryttäessä yhdestä todellisuudesta syvempään todellisuuteen tai yhdestä ulottuvaisuudesta toiseen. Se voi olla myös astinlauta suurempaan ymmärrykseen. Akselin käsitteeseen liittyy siten aina muutos tilasta ja todellisuudesta toiseen. Akseli voi ilmetä ja olla läsnä sekä universaalilla, kosmisella tasolla että ihmisen tunne-elämän ja tajunnan tasolla."

Hendrix koki kristinuskon ristin edustavan akselia - aivan samoin kuten voodoon pylväspiha on sitä maan ja taivaan välisenä akselina. Voodoon ja kristinuskon mystiikan lisäksi Hendrixiä kiehtoi intialainen uskonnollisuus, numero- ja astrologia, ufot ja science fiction ( hän sanoi, ettei yleensä lue mitään muuta kuin avaruuskirjallisuutta ja "kaiken mikä on kirjoitettu Dylanista"). Hendrix ei uskonut mihinkään tiettyyn uskontoon, vaan yhteen yhdyssiteeseen voimakkaasti tiedostavien ihmisten välillä:

"Ei ole olemassa monia uskontoja. On vain yksi yhdysside, koska on vain harvoja, valittuja henkilöitä, jotka otaksuttavasti ymmärtävät tämän; nämä valitut henkilöt, muutosten tullessa, ovat nyt hämmentyneitä ja he tuhoavat itsensä... Pelastautuakseen kunnolla heidän on erottava muista ihmisistä."

Hendrix koki olevansa mukana ihmiskunnan suureen, hengelliseen herätykseen tähtäävässä pelastustyössä tekemällä musiikkia, joka on "kuin sähköinen kirkko, uusi Raamattu", soundia, joka avaa "mielet kuin säilykepurkin".

"Jimi puhui usein siitä, kuinka se haluaa tehdä musiikillaan sellaisen vaikutuksen, että kuulija pääsee mukaan hänen matkalleen ja löytää itsensä uutena, puhdistuneena ja herkistyneenä olentona", Ismo toteaa.

Oletko itse kokenut jotain tämän kaltaista? Onko maailmankuvasi muuttunut Hendrixin seurassa?

"Kyllä jotain semmoista on tapahtunut. Musiikin henkiset arvot ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän. Hendrixin kautta löytyi itämainen musiikki ja luonnonkansojen musiikki. Ja sit mä rupesin kasvissyöjäksi ja raittiiksi ja aloin harrastaa joogaa. Tietysti tähän muutokseen vaikuttivat muutkin asiat, mutta kyllä Hendrixin musiikki oli kuitenkin iso vaikutin."

Hendrixin henki 90-luvulla

Hendrixin jälkeen kosmisia kaikuja on kuultu reggaessa ja Bob Marley oli 70-luvulla vastaavanlainen universaalin rauhan, rakkauden ja vapauden sanansaattaja kuin mitä Jimi oli 60-luvulla. Mutta minne katosi avaruus-rock?

Ismon mielestä rockin piiristä ei ole Jimin jälkeen löytynyt vastaavaa kosmisten kuvien maalailijaa. Vain Nina Hagen on vähän sinne päin. Hänen lisäkseen Ismo mainitseee entisen Scorpions-kitaristin Rothin, joka on levyillään lähestynyt hendrixmäisiä ufo-maisemia, ja joka muuten seurustelee Jimin entisen tyttöystävän kanssa.

Henkan ainutlaatuisuudesta huolimatta ei maailmalla ole ainakaan vielä koettu esimerkiksi viime vuotisen Doors-buumin kanssa rinnasteista Hendrixin uudelleen tulemista.

"Hendrix oli niin monimutkainen juttu, että myyntimiehet ei osaa hyödyntää häntä yhtä hyvin kuin jotain Doorsia", Ismo arvelee.
"Tosin tietynlainen Jimi-buumi on ollut meneillään jo vuosikausia. Uusia levyjä ilmestyy jatkuvasti ja myös kirjoja. Just äskettäin julkaisivat Jimin bänditoverit Mitchell ja Redding omat kirjansa Hendrixistä ja viime vuonna alkoi Englannissa jälleen ilmestyä uusi Jimi Hendrix -lehti."

"Ja mikä on ollut mielenkiintoista niin se, että Hendrix-sävellyksiä on alettu nyt arvostaa uudella tavalla. Monet artistit ovat levyttäneet niitä, kuten Kronos-kvartetti ja Gil Evans, joka on tehnyt yhden levyllisen Hendrix-materiaalia, ja se on muuten aika hyvä levy."

"Pitkään oli sellainen kynnys, että ei uskallettu tehdä Hendrixin kappaleita uudestaan tai sitten toinen vaihtoehto oli se, että kopioitiin suoraan ne jutut, joka ei ole kovin mielikuvituksellinen ratkaisu. Nyt alkaa sävellysmateriaali puhua omalla painollaan ja niistä uskalletaan tehdä versioita. Enää tuijoteta niinkään Hendrixiin, vaan hänen sävellyksiinsä, hänen musiikkiinsa."

(Kosmosta julkaisi Vihreä Sivistysliitto r.y./päätoimittaja oli 1992: Juha Olavinen)

Jutun johdantonta oli Hendrix-sitaatin lisäksi lainaus Arto "Mamba" Koskisen 1981 Uuden Ajan Aura -lehdessä julkaistusta artikkelista Melodian ja rytmin dialektiikasta. Tässä vähän pidempi sitaatti Koskisen erinomaisesta artikkelista:

... Sikäli kuin instrumentaalinen blues ja rock kehittyy kansanmusiikista tietoiseksi taiteeksi, siinä on selvästi havaittavissa vastaava siirtyminen akselisävelsarjaan, melodian vähittäiseen nousuun ja intensiteetin dramaattiseen huipentamiseen. B. B. Kingin kitaransoitto on erinomainen esimerkki. Parhaat rock-kitaristit ovat edelleen kehittäneet tätä soittotyyliä, ja ajattomimpaan taiteelliseen kukintaansa ja suurimpaan yleispätevyyteensä se on kohonnut Jimi Hendrixin neroudessa. Hänen soolonsa kappaleissa Bold as Love ja Night Bird Flying eivät ole ainoastaan näyte rockin taiteellisesta kulminoitumisesta, vaan myös malliesimerkkejä siitä, miten yleinen ilmenee erityisessä, miten universaalit taiteelliset arvot toteutuvat yksittäisen musiikinlajin omista lähtökohdista. - Tämä osoittaa sen käsityksen pinnallisuuden, joka puhuu "rockin estetiikasta" ikään kuin sitä ei voisi arvioida yleisimmin taidekriittisin perustein. Tietysti Hendrixin musiikki ylittää rockin sovinnaiset rajat, mutta mikäli rockin esteettiset arviointiperusteet halutaan rajata joksikin pelkästään sille ominaiseksi, jää se pelkäksi massakulttuuriksi, silloin siinä ei ole edes "poweria"...

Jimillä sitä oli, muun muassa. Power ja Grace, ankaruus ja suloisuus, yhtyvät hänellä korkeaan liitoon, ja juuri tämän olemuksellisen kaksineuvoisuutensa ansiosta hän on säilyttänyt asemansa rockin suurimpana muusikkona, sillä noiden kahden tekijän tasapaino on jäänyt hänen seuraajiensa tavoittamattomiin. Sama pätee jazzissa Charlie Parkeriin ja hänen jälkeläisiinsä, ja samoin Pohjois-Intian suurimpaan instrumentalistiin, monien mielestä ylipäänsä Intian suurimpaan muusikkoon, Ali Akbar Khaniin. Hänen kilpailijoiltaan jää kaipaamaan milloin voimaa, milloin hellyyttä. Kyse ei ole oikeastaan pelkästään tasapainosta vaan sen mahdollistamasta korkeammasta potenssista.


(Mamba Koskinen on soittanut mm. sellaisissa bändeissä kuin Jormas, Suomen Talvisota 1939 - 40 ja Karuna.Vuonna 2005 ilmestyi pianosävellyssarja Fuga Indiana.)

Mamba Koskinen

Kari Kosmos muuten sooloilee, ilman ainuttakaan ystävää myös facebookissa:
KOSMOS FACE

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.