Tänä vuonna on itsenäisyyspäivän vastaanotossa havaittu em. lisäksi muitakin vinoutumia: perussuomalainen kansanedustaja Pentti Oinonen jää pois linnasta, koska ei diggaa siitä, että homot tanssivat siellä keskenään. Kysessä onkin hyvin uusi käytäntö, vakiintunut vasta nykyisen, setalaisen presidentin aikana, joten se varmasti hämmentää Oinosen lisäksi myös monia vähemmän uskovaisia kansalaisia. Ovathan paritanssit rakennetut miehen ja naisen välisen jännitteen emootioille. Siksi homojen keskenään valssaaminen näyttää väkinäiseltä heterokulttuurin matkimiselta.
Jyrkistä ja törkeistä lausumistaan tunnettu kansanedustaja Teuvo "kaveri" Hakkarainen - suomalaisen politiikan ainut aidosti kiinnostava hahmo - kommentoi tanssikeissiä sanomalla: "Tanssikoot vaikka lampaiden kanssa!" Halusiko Hakkarainen näin muistuttaa meitä siitä, että homot eivät suinkaan ole ainut seksuaalinen vähemmistö Kalevan kankahilla?
Yhtä hyvin Hakkaraisen lausunto saattaa viitata hänen äkilliseen heräämiseensä huoleen eläinten oikeuksista (ilman mitään seksikytköksiä). Asiaa. Sillä jos ajatellaan pelkästään sitä villasukkien määrää, mikä Suomen sotien aikana taistelijoiden jalkahiellä mehustettiin, niin lampailla on taatusti täysi oikeus tanssia itsenäisyyspäivän juhlassa ihmisten kanssa!
Lampaiden lisäksi parketille pitäisi kutsua myös sudet. Näin eläinkunnan vastakkaiset voimat olisivat molemmat edustettuina. Ihmisten tanssilla susien ja lampaiden kera olisi suuri symbolinen arvo aikana, jolloin susia syyllistetään suureen ääneen ja eläinten teollinen käyttö on kuuma poliittinen peruna. Eläinten tanssimisen sallimalla Suomi ikään kuin solmisi suuren rauhan luonnon kanssa. Linnanjuhlien kautta koko maailmalle väläytettäisiin sellaista sanomaa, että Suomeen mahtuvat kaikki: sudet, lampaat, heterot, homot,exhibionistit, dullanpolttajat, raivoraittiit,kettutytöt,lehmipojat, perussuomalaiset, kommarit, kokoomuslaiset, somalit, lappalaiset jne.
Hakkarainen on myös ilmaissut, että jos hän olisi presidentti, niin linnan juhlat loppuisivat kokonaan. Mutta miksi Hakkarainen ei ole ehdolla presidentiksi - vaan omahyväinen paavin agentti Soini? Hakkarainen presidenttinä on visiona kuin suoraan Speden elokuvasta. Toteutuessaan tämä hallusinaatio toisi suomalaisen yhteiskunnan ylätasolle karnevalistista ja avantgardistista kuvakulmaa. Mutta vielä huimemmassa todellisuudessa eläisimme, jos linnanjuhlien lisäksi lakkautettaisiin koko itsenäisyyspäivä.Sillä ei itsenäisyyspäivän juhlinta missään maailman kansassa terveitä mielialoja esiin nostattele. Yleensä se vaan voimistaa nationalismin ja patriotismin kaltaisia erillisyyden harhanäkyjä. Sitä paitsi, onhan kansallisvaltioiden aika ilmiselvästi jo ohi.
Voisiko Kalevalan päivästä tehdä itsenäisyyspäivän lakkauttamisen jälkeen suomalaisten suurimman juhlapäivän? Se olisi päivä, jolloin Elias Lönnrotin linjaaman, virallisen kalevalaisuuden lisäksi muistettaisiin salatieteilijä Pekka Ervastin näkyä Suomen kansallisdeevasta ja Ior Bockin Suurta saagaa Ukosta, Akasta & muinaisesta siittämisjärjestyksestä. Silloin ei ylistettäisi Suomi-konepistoolien voimaa, vaan sanan mahtia; sanan ja soundin suverenisuutta.
Mutta jos itsenäisyyspäivän viettoa jukuripäisesti vain jatketaan, olisi ainakin pressan juhlien olemusta ehdottomasti uudistettava. Kättelyrituaalin sijasta tulisi keskittyä tanssirituaaliin ja tehdä tanssimisesta todellakin rituaalia! Onhan outoa, että nykyisin kansallista merkkipäivää juhlitaan valssin kaltaisia paritansseja vetämällä, eikä yhtenä joukkona, yhtenä kansana, esimerkiksi piirissä tanhuten.
Piiritanssi yhdistää ihmiset sukupuolisuuden ylittävällä tasolla ja virittää tanssijat kontaktiin perimmäisten ympyröiden kanssa. Tietysti ryhmänä on mahdollista tanssia ritualistisesti muussakin muodostelmassa kuin piirissä ja tässä kohtaa monien maahanmuuttajien muinaisista perinteistä tulee rikastetta suomalaiseen juhlakulttuuriin.
Utopia-Suomessa kättelyn sijasta telkusta näytetään suora lähetys linnan juhlien itsenäisyyspäivän hurmiosta.
Tanssivat eläimet, esim. karhut ovat tuttuja saduista ja myyteistä, mutta joskus tanssiva karhu ei olekaan aito nalle, vaan ihminen karhunpuvussa. Tälläisestä tilanteesta kerrotaan Cooperin kirjassa Viimeinen mohikaani, jonka kuvitusta ovat nämä purukumipakkauksen keräilykuva 60-luvulta. Kuvien kääntöpuolella on tekstiä: "... Äkkiä paljastuu karhuntaljan alta Haukansilmä. Hän on ottanut karhun vaatteet poppamieheltä ja näyttelee nyt tämän osaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.