Imagen äärimmäisen älykäs toimitus antoi huhtikuun numerossaan v. 2018 viisi aukeamaa kirjailija Riikka Pulkkisen pohdiskelulle aiheesta pyörittääkö pyllyä vai ei, ja miten feministi voi selittää itselleen twerkkaamisen olevan naiseutta energisoiva harraste.
Lisää naisnäkökulmaa aiheesen tuo Säde Mäkipää Helsingin Sanomissa julkaistussa esseessään Seksiä tihkuvasta, jamaikalaisissa getoissa kehitetystä tanssista innostuivat valkoiset eurooppalaiset naiset – jotka tekivät siitä voimaantumisensa välineen (28.7.2018). Mäkipään mukaan naisten twerkkaus ja muu rivostelu tansseissa "oman seksuaalisuuden omistamista sekä siitä nauttimista" ja siitä on nyt tullut "länsimaisten naisten voimaantumisen väline" patriarkaatiin ikeessä.
Suunnan ja draivin esseelle antaa sen sisäänrakennettu teema: naiset patriarkaalisuutta vastaan. Lähtöoletuksena juttuun on kirjattu väite: "Jamaika on patriarkaalinen maa".
Patriarkaalisuus modernista yhteiskunnasta puhuttaessa on tietyn ideologian omaksuneiden feministien käyttämä määrite - ei esim. painovoimalakiin verrattavissa oleva käsite - ja jamaikalaisesta elämänmuodosta termi ei missään tapauksessa täyttä kuvaa välitä. Jamaika on sekä vahvojen patriarkkojen että matriarkkojen maa, jossa naisilla on hyvin vahva rooli monilla elämän alueilla. Säde Mäkipään jutussa patriarkaalisuusväite on leima, jonka lyömisen jälkeen voidaan lähteä selittämään kaikkea mahdollista jamaikalaisnaisten harrastamaa toimintaa feministiseltä pohjalta esimerkkinä woman powerista ja ties mistä.
Kirjoituksessa lainataan tutkija Deborah Thomas antropologista teosta Modern Blackness: Nationalism, Globalization, and the Politics of Culture in Jamaica. Kirjan mukaan "dancehallissa sekä lyriikka että liikkeet ovat getto-feministien sukupuolipolitiikkaa, jonka avulla naiset vastustavat perinteisen patriarkaalisia sukupuolijärjestyksiä".
Esseessä ei väläytetä sitä, minkälaiseen dataan em. johtopäätös perustuu tai esitetä näytteitä "patriarkaalisia sukupuolijärjestyksiä" vastustavista raga-lyriikoista. Epäselväksi jää myös se miten dance hall -kulttuuri voi vastustaa perinteisiä sukupuolijärjestyksiä, vaikka pelin henki tansseissa on hyvin suoraviivainen ja perinteinen: miehet kiihottuu naisista ja naiset haluavat kaikin tavoin kiihottaa miehiä. Provosoivaa, härnäävää hulluttelua tanssien rivot tanssityylit ovat aina olleet, mutta miesten vastustamisen asialla ne eivät ole, eivätkä twerkkaamisen alulle laittajat mitään feministejä olleet.
Naisten käyttämä kehon kieli Jamaikan tanssiareenoilla on saanut seksuaalisesti räävittömämpiä ilmiasuja sitä mukaa, kun itse dance hall -musiikki on muuttunut aggressiivisempaan ja pornompaan suuntaan. Silti en väitä, etteikö joillekin naisille oman "naiseuden ilmaisemista" olisi se, että pyörittää julkisesti miehille ynnä muille takapuoltaan, mutta hyvin kapean sektorin naisellisuudesta tälläinen peffan tarjoilu kattaa.
(- Itse olen nähnyt Jamaikalla rastojen nyahbingi-rituaaleissa turbaanipäisiä, pitkissä hameissa tanssivia tyttäriä, joiden ekstaattiset, hurjat eleet, aaltoilut ja liikkeet ovat ilmentäneet naiseutta - ja vielä jotain muutakin - erittäinkin väkevällä ja spirituaalilla tavalla ilman takamuksen tarjoilua ja rintojen vispaamista.-)
Kun twerkkaus määritetään feministisessä analyysissa jamaikalaismimmien feminiinisyyden ilmaisuksi, niin silloin sitä on varmaan myös se, että luontaisasti kiharat hiukset suoristetaan samanlaisiksi kuin valkoisillakin on ja se että jotkut naiset syövät kananruokaa ihon vaalenemisen toivossa. Lihotuskuurinkin on moni tansseissa pyllyään vispaava dooris ottanut - jamaikalaismiehille mieluisan, muhkean takapuolen tähden.
Totta HeSarin kirjoituksessa on se huomio, että oma tyyli on dance halleissa ässä. Tansseissa sekä miehet että naiset haluavat todistaa olevansa persoonallisia virtuooseja. Naisten tapauksessa persoonallisuus tarkoittaa pyrkimystä hytkyttää vartaloa siten, että nainen ja hänen erogeeniset aluuensa saavat mahdollisimman paljon katseita osakseeen.
Jos Säde Mäkipään kirjoitusta varten olisi tehty vähänkin kulttuurillista taustatutkimusta, niin olisi havaittu sellainen, tärkeä seikka, että Jamaika on maa, joka edelleenkin kärsii orjuuden ajan aiheuttamista perherakenteen hajoamisen vaurioista. Sosiaaliset hierarkiat perustuvat ihonvärille & etnisyydelle, teiniraskauksien määrä on hälyttävän suuri ja tuiki tavallista on se, että miehellä on ainakin yksi baby mother - eli nainen, jonka kanssa hänellä on lapsi (lapsia), mutta jonka kanssa hän ei elä eikä ole koskaan elänyt parisuhteessa (sinkkunaisista yli 60 prosentteja on äitejä). Yksinhuoltajanaisilla saattaa olla tenavia monien eri miesten kanssa ja naisvihan - sitäkin Jamaikalla on - juuret voivat monissa tapauksissa liittyä lapsuuden traumoihin: miehen mallin puuttumiseen ja toisaalta siihen tylyyn tyyliin, jolla monet yksinhuoltajanaiset poikiaan kohtelevat.
Edellä mainittujen vinoutumien oikaisemista ei auta se, jos jamaikalaiset, 12 - 17 vuotiaat koulutytöt ottavat idolleikseen paljastavasti pukeutuneet, yltä päältä pakkeloidut dance hall diivat, joiden elämän keskipisteessä on bileissä notkuminen. Vaikuttaahan jamaikalaisessa musiikkikulttuurissa ja jopa dance hallin alalla myös arvokkuutensa säilyttäviä naisiartisteja, jotka voimaannuttavat naisia - ja miehiäkin - täysin toisenlaisilla arvoilla ja energialla kuin dance hall queenit. Heidän mahdollisuutensa saada näkyvyytttä Jamaikan musakuvioissa ovat kuitenkin paljon huonommat kuin seksiä heruttavilla bling-bling -tytöillä.
Säde Mäkipään esseessä ei lainkaan mainita sitä, että dance hallien lisäksi twerkkauksen ja muun hytkyilyn kehityssammiona ovat toimineet jamaikalaiset "go-go-klubit". Ne ovat kälyisiä luolia, joissa stagella puolialastomina takapuoltaan ja lanteitaan pyörittävät naiset ovat usein myös huoria, jotka palvelevat asiakkaitaan lavan takana olevien huoneiden lavitsoilla. Omanlaistaan "naisten tilanottoa, astumista esille" (Rikka Pulkkinen) on tämä go-go -baarienkien meininki.
Kuten sanottu, twerkkaus-buumista voi löytää koomisiakin piirteitä. Hassua siinä on ainakin se miten jamaikalaiset jujuttaa nyt länkkäreitä - älykköfeministejä myöten - mennen tullen ja ottaa niiltä rahat pois "naisia voimaannuttavilla" twerkkaus-kursseillaan. Win-Win.
Dance hall -artisti D'Angel voimaannutti viitisen vuotta sitten 18 000 jamaikalaista naista ja miestä vilauttamalla paljasta jalkoväliään esiintymislavalta. Dub runoilija ja radio host Mutabaruka keskustelee puhelimessa asiasta itsensä Enkelin kanssa tässä:
Ja tässä eriävä mielipide Mutalle pum pumin, twerkkauksen ja pussyviihteen diggarilta, joka käyttää nimimerkkiä Horny Bastard:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.