keskiviikko 17. tammikuuta 2018

KRIISITIEDOTTAJA KORTESUO MURSKAA HYTTYSEN

Vanha zen-buddhalainen viisaus opastaa, että mutaista vettä ei kannata mennä sekoittamaan entisestään, vaan antaa veden tyyntyä. Tämä tulee usein mieleeni kun saan internetistä impulsin osallistua johonkin keskusteluun tai puuttua oma-alotteisesti johonkin näytölle ilmestyneeseen juttuun. Siksi useimmiten impulssin seuraaminen raukeaa.

Äskettäin minulle tuli tälläinen impulssitilanne kohdalleni havaitessani kriisitiedotusexpertin, Katleena Kortesuon kirjoittavan facebook-sivustollaan hiuksistaan nimitystä "rastat" käyttäen.



Mietin pari päivää viitsinkö tuhon puuttua (ja todistaa taas samalla millainen ahdasmielinen hölmö olen), sillä olen jo aikaisemmin huomauttanut Kortesuolle termin "rastat" olevan virheellinen puhuttaessa hiuksista, koska rastat ovat ihmisiä. Päädyin kommentoimaan asiaa siitä syystä, että kyseessä on informaation ja median ammattilainen, jonka jakamalla disinformaatiolla on erilainen painoarvo, kuin sillä jos jotkut satunnaiset, tietämättömät ihmiset puhuvat keskenään "rastoista" kun puhuvat ties minkälaisesta ei-suorasta hiuksistosta.

Jaoin Katleena Kortesuon päivityksen Kari Kosmoksen fb-janalle ja laitoin oheen kommentin, jossa jälleen kerran toin esiin sen em. asian.

Kortesuon perustelu "rastat" -nimitykselle on ollut se, että kielitoimisto tuntee sanan rastat ja se tarkoittaa "tukkatyyliä". Mutta kysehän onkin siitä, että haluaako harrastaa asiallista kielenkäyttöä ja välttää sellaisia sanoja, jotka tietää virheelliksi, loukkaaviksi ja moukkamaisiksi. Kielitoimistosta löytyy sellaisetkin sanat kuin esim neekeri - jota jotkut ihmiset itsepintaisesti käyttävät - tai jutku, jota sanaa voisi "rastojen" tavoin käyttää hiuksista puhuttaessa, onhan ortodoksijuutalaisilla molempien korvien kohdalla kaksi hiustouvia.

Asiasta syntyi seinälläni vähän keskustelua ja siinä yhteydessä vielä tarkensin Katleena Kortesuolle näkemystäni. Sillä jos ja kun hänen ("rastat" termin rinnalla) käyttämänsä nimitys "rastatukka" viittaa rastojen hiuksiin, niin eihän sillä ole mitään tekemistä Katleena Kortesuon tukkamallin kanssa.

Rastojen - samoin Intian sadhujen ym:n pyhien vaeltajien - hiuksethan ovat valtoimenaan, ilman mitään muotoilua ja toimenpiteitä kasvavia takkuja, lockseja, joita syntyy kun ei harjaa eikä kampaa hiuksiaan. Kun nämä takut valtaavat koko hiuksiston sanotaan, että henkilöllä on dread locksit. Katleena Kortesuon ties millä tavalla aikaansaadut hiuspötköt eivät ole lockseja, hän ei ole dreadlock, hänellä ei ole "rastatukkaa". Jos ei halua käyttää sanaa pötköt, niin hän voisi puhua vaikka moppitukasta. Rastojen sanastossa Kortesuon kaltainen ihminen on "baldhead", hänen hiusmykkyränsä eivät tätä termiä toiseksi muuta, koska kaikki he joilla ei villit ja vapaat locksit rönsyile päässä ovat rastanäkemyksen mukaan baldheadeja.

Keskustelun alkuvaiheessa Katleena Kortesuo ilmoitti, että vaikka hän on eri mieltä kanssani ja vaikka en pidä hänen "tyylistään", hän silti "tykkää" minusta. Tämä lausunto oli minusta omituinen, koska siitä syntyy sellainen vaikutelma, että olemme henkilökohtaisesti tuttuja, (vaikka emme ole koskaan toisiamme tavanneet) ja että siihen mitä kirjoitin liittyisi jotenkin se tykätäänkö me Kortesuon kanssa toisistamme vai ei. Sen vuoksi kirjoitin seuraavanlaisen lisäyksen kommenttikenttään:

Nii, vielä selvyyden vuoksi sanottakoon ... mä olen sellainen tyyppi, että musta on helppo tykätä - paitsi niiden jotka vihaa mua - sikäli tavallaan ymmärrän kun sanot tykkääväsi minusta, mutta tavallaan en. Koska ite en oo tykännyt tai ollut tykkäämättä kenestäkään ihmisestä ennen kuin oon tutustunut siihen, ja mimmeihin oon yleensä tutustunut seksuaalisen kanssakäymisen kautta. Teoriassa voin käsittää että on muunlaisiakin tapoja tutustua, mutta en oo kokenut niitä mielekkäiksi ite kokeilla. Siten se mitä kirjoitin ei liity sinusta tykkäämiseen tai ei-tykkäämiseen henkilökohtaisella tasolla. Mä tiedän sinusta vain sun julkisen imagon ja kirjoitin siitä imagosta ja miten näen sen rakentuvan.

Seuraus tästä oli, että Katleena Kortesuo blokkasi minut ja koko keskustelu hävisi fb-sivultani. Mikäs siinä. Asia oli loppuun puitu. Outoa oli se, että Katleena Kortesuon omalle seinälle ilmestyi päivitys, jossa hän ilmoitti blokanneensa tyypin, joka "ei koe naisia tutustumisen arvoiseksi ilman seksiä". Kuten yllä olevasta sitaatista - josta Kortesuo irroitti yhden lauseen purkaukseensa - ilmenee, mitään tuollaista en ole sanonut.

Minun nimeäni Kortesuon päivityksessä ei mainita, mutta tämä anonymiteetti on täysin näennäistä, koska sekä minun että Kortesuon fb-profiileja seuraavat osittain samat henkilöt. He ymmärtävät sivullani näkemänsä keskustelun ja siitä otetun yhden lauseen takia kenestä on kyse. Ja jos yksikin tietää kyseessä olevan Kosmoksen, tietää sen kohta toinenkin, ja viimeistään kolmas henkilö jolle tieto henkilöllisyydestäni paljastuu on sellainen hemmo, joka ei po. keskustelusta tiedä mitään muuta kuin mitä Katleena Kortesuo raportoi. Näinhän netti ja sosmedia toimii. Minusta on merkillistä, jos tiedotuksen ja median kanssa ammatikseen työskentelevä ihminen ei tätä mekanismia tiedä ja ymmärrä.



Kaikkiaan haluan tuoda Katleena Kortesuon purkauksen takia muutamia pointteja:

1/ Minulla on copyright omaan tekstiini. Jos joku lainaa tekstiä minun kirjoittamastani kirjasta, lehtiartikkelista tai joltain julkiselta foorumilta, se edellyttää että hän mainitsee lähteen. Näin Katleena Kortesuo ei toiminut. Ja kun jonkun kirjoittajan tekstiä lainataan irrotettuna siitä yhteydestä missä se on alunperin on ollut ja samalla esitetään valheellinen väittämä siitä mitä kirjoittaja on sanonut, on mielestäni kohtuutonta ettei asianomainen voi asiaa kommentoida. Siksi kommentoin sitä tässä.

2/ Minut - josta Kortesuo on omalla fb-seinälläni sanonut tykkäävänsä - taustoitetaan hänen fb-purkauksessaan tyyppinä, joka tulee aina välillä "paheksumaaan" Katleena Kortesuon päivityksiä. Olen joitain päivityksiä kyllä kommentoinut ja yleensä ollut eri mieltä kuin päivittäjä (esim. olen ilmaissut vastustavani lasten rankaisemista, ja jonkun sukkahousupäivityksen yhteydessä olen todennut, että mielestäni sukat ja sukkanauhat on naisellisempi, terveellisempi ja aistillisempi asu kuin sukkahousut, mutta en ole sukkahousun käyttäjiä mielestäni mitenkään paheksunut ... viimeinen keskustelumme - monta kuukautta sitten - KK:n kanssa hänen seinällään oli täydessä yhteisymmärryksessä käyty sananvaihto Penttilän Punavyö-kirjoista). Mutta eri mieltä oleminen ilmeisesti tarkoittaa Kortesuon sanastossa paheksumista. Itse en koe paheksuvaa suhtautumistapaa omakseni, jo siksi että en jaa elämän ilmiöitä hyviin ja pahoihin, enkä ajattele niitä moraalin kannalta, vaan enemmänkin pragmaatikkona tarkastelen esim. sitä mikä on taitava toimintaa suhteessa johonkin päämäärään, ja sitä mikä on totta ja mikä on feikkiä.

3/ Katleena Kortesuo sanoo, että julkaisin hänestä naljailevan tekstin seinälläni, siis tämä tukkakeskustelun yhteydessä. No, tekstiäni on tietysti täysi vapaus luonehtia kuten haluaa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut "naljailla", vaan hahmottaa Katleena Kortesuon itselleen kehittämän, julkisen imagon ja brändin toimintamekanismia:

Käsittääkseni "rastat" ja niistä puhuminen ovat osa KK:n kaupallisen imagon ja brändin rakennusta. Siinä on vähän samanlainen idea kuin Rosa Meriläisen julkisessa imagossa, eli tälläinen tyttökirjojen Tiina panee tuulemaan - typologian käyttäminen: nyt heitetään sellaiset juitsut kehiin että kyllä porukat kohahtaa!

Rosa koettaa kohauttaa kertomuksillaan pornomessuostoksistaan ja masturbaatiosta jne. KK:lla on miedommat ja ehkä lapsellisemmatkin panokset piipussa. Hän kertoo surkeista kokkailuistaan, sukkahousuista joissa on reikä jne. Sukkahousut mainitaan mahdollisimman usein, ja päivitysten lukijat tietävät paljon myös KK:n alushousujen erilaisista käyttötavoista, missä kaapissa ovat KK:n rintaliivit, mitä hauskaa vessassa taas tapahtuikaan, ja kuinka hän myöhästyi junasta, tai satutti sormensa, ah niin hassua! Tähän mausteeksi vielä ripaus eksotiikkaa: viikinkimiekkaa - ja "rastoja", siinä sanassa on ihan toinen värinä kuin jos KK puhuisi moppitukastaan tai hiuspötköistä. Tähän kaikkeen jänskään henkilökohtaiseen sälään yhdistetään KK:n työasioita ja yleensä media-alaa koskevaa informaatiota ja kommentaaria.

Kilpailu KK:n alallakin on kovaa ja siksi on hyödyllistä erottua muista sopivan jännittävällä imagolla, joka ei kuitenkaan ole liian jännittävä; johon itseironia ja itsetyytyytyväisyys sekoitetaan sellaisessa suhteessa, että se synnyttää kuvan huumorintajuisesta ja ah! niin vapaamielisestä, aikaansa seuraavasta, modernista henkilöstä, joka on kuitenkin perimmiltään jämäkkä työihminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.... On se värikäs persoona, sillä on ne rastatkin... sen täytyy olla tosi pätevä kun sillä on kanttia olla noin avoin ja erikoinen...

Olen aikaisemminkin ihmetellyt KK:n ja muiden hänen kaltaistensa tukkatouhuja sikäli, että miksi laittaa niin paljon rahaa ja vaivaa siihen, että näyttäisi vähän joltain sellaiselta (esim rastalta), jollainen ei kuitenkaan halua olla.... Nii, jokaisella on tietty täysi vapaus laittaa päälakeensa vaikka liimaa, mutta toinen asia hämäävän ja loukkaavan terminologian syöttäminen julkisuuteen. Tosin tämän laatuisen terminologian käyttämisestä esim yhteiskunnallisessa keskustelussa on tullut jo yleinen tapa.


Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu siltä, että olisi pitänyt jättää tämä osio tukkakomentaarista julkaisematta, koska analyysini oli kuitenkin aika suppea. Siinä olisi ollut pitänyt olla enemmän tekstiä brändien luomisesta yleisellä tasolla ja ehkä myös vertailua jonkun toisen julkkiksen tai wanna-be -julkkiksen brändin kanssa. Joka tapauksessa, yllä olevasta on mielestäni helppo havaita, että en tekstilläni kommentoinut Katleena Kortesuon henkilökohtaista elämänmenoa, vaan sitä taktiikkaa millä hän valitsee siitä julkisuuteen asioita, joilla muokkaa imagoaan.

4/ Katleena Kortesuo tuntuu itse olevan paheksuja. Hän paheksuu elämääni, joka on kulkenut sellaisia latuja, että naisiin - jos ei oteta lukuun kavereiden puolisoita, sukulaisia ja työn kautta tutuksi tulleita - olen yleensä tutustunut seksuaalisen kontaktin välityksellä. Oman havaintoni mukaan fyysinen kanssakäyminen toisen ihmisen kanssa selvittää hyvin nopeasti millainen ihminen on kyseessä ja tykkääkö siitä vai ei. Meillä on sukupuolielimet jotta mies ja nainen voisivat kontaktoida toistensa kanssa. En millään ymmärrä mitä väärää ja kamalaa tässä kaikessa on.

Maailma nyt on vaan sellainen, että ihmiset lähestyvät toisiaan ja ovat toistensa kanssa tekemisissä eri tavoin. Mulle vieras tapa toimia on esim. tämä halailuhomma, jota paljon harrastetaan. Olen jo vuosia sitten päätynyt sellaiseen elämäntapaan, että en koske kehenkään ihmiseen enkä halua kenenkään koskettavan minun electric body`ani. Siksi en kättele, halaile, enkä viihdy esim ruuhkabusseissa tai elokuvateattereissa, joissa täysin satunnaiset ihmiset saattavat vähintäänkin hipaista minua. Erityisen tarkka olen - syistä joita en katso tässä tarpeelliseksi selvittää - siitä ettei kukaan nainen kosketa minua, tuttu tai tuntematon. Tämä asia on lähipiirini tiedossa, eikä kukaan ole sitä oudoksunut. Tosin kyseessä ei ole absoluuttinen sääntö. Elämässä "on hetkiä, on myös taikaa" (Laing) ja joskus naisen kannustava olalle taputus on paikallaan ja välillä intensiivisempikin läheisyys.

Facebookin lisäksi Katleena Kortesuo julkaisi twitterissä saman sisältöisen päivityksen, vaikka emme ole twitterissä olleet ikinä missään yhteydessä. Miten ihmeessä mun päänahasta on tullut niin arvokas, että sen saamisesta pitää ylpeillä kaikilla mahdollisilla tulilla? Joka tapauksessa, minusta on hämmentävää, että joku voi noin vaan maalata hahmostani seksuaalisen barbaarin kuvan omasta mielikuvituksestaan löytämillään perusteilla. Vielä enemmän kummastuttaa ylipäätään se, että minun kaltaiseni mitätön henkilö ja yhteiskunnallinen nobody on joutunut kriisiviestinnän asiantuntijan, Katleena Kortesuon, hernepyssyn tulituksen kohteeksi.
Mutta murskattu hyttynenkin voi olla runoilija - ja kun on runolija, on myös profeetta. Pari viikkoa ennen tätä tapausta kirjoitin runon 120 päivää, jossa kuvaan häväistynä olemisen fiiliksiä, ja se kai sitten oli enne.

Runo on täällä:
120 päivää


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.