Ron Geesinin nimen tietävät kaikki progea, taiderockia ynnä muuta vastaavaa stuffia harrastavat musadiggarit. Hänen todelliset musiikilliset ansionsa ovat kuitenkin osittain hämärän peitossa, sillä levyjä mies on tehnyt vähän ja niistäkin useimmat ovat olleet nihkeästi saatavilla.
Geesin tunnetaankin yhä parhaiten yhteyksistään Pink Floydiin. Geesin oli studiossa Atom Heat Motheria levytettäessä ja albumin nykypainoksissa Geesinin nimi on merkitty yhdeksi sävelteoksen tekijöistä. Ron Geesin on kuitenkin joissain yhteyksissä antanut ymmärtää, että hän yksin on säveltänyt koko Atom Heart Motherin ja sovittanut teoksen puhallin- kuoro- ja sello- osuudet. Jos näin on, niin täytyy ihmetellä sitä ettei Geesiniltä ole Atom Heart Motherin julkaisun jälkeisinä 40 vuotena tullut julki mitään vastaavanlaista, isoa paukkua. Suurien, sinfonisten rakennelmien sijasta Geesin on tallentanut omille levyilleen pääasiassa vasin fragmentaalista ja minimalistista meininkiä.
Samana vuonna Atomisydänäidin kanssa ilmestyi Geesinin ja Roger Watersin yhteinen LP Music From The Body. Se on otsikkonsa mukaisesti musiikillinen matka ihmisen sisuksiin. Levyn päätösraidalla Give Birth to a Smile Geesin soittaa pianoa yhdessä täyden Pink Floyd -kokoonpanon kanssa. Kappale lukeutuu albumin melodiseen osioon, joka on Watersin säveltämää. Levyn ei-konventionaaliset biisit on kehitellyt Geesin, joka vastaa myös efektiosastosta. Music from the Bodya seurasi LP Electrosound. Kokoelma soundtrack-katkelmia, joita Geesin oli tilaustöinä tehnyt erilaisia televisio- ja elokuvatuotantoja varten.
Myös vuonna 1973 ilmestynyt As He Stands on koostelevy, mutta soundimaailmaltaan yhtenäisempi kuin Electrosound. Musiikillinen linjauskin on toinen. Geesin on hionut elektrohälyn ja esidronen välimaastossa särisevästä analogikohinasta esiin kuulaampia soundeja ja musiikkiin on tullut sarjalliseen musiikkiin päin kallellaan olevaa kuviointia. Kappaleet ovat usein kuin minimalistisia äänirunoelmia. Instrumentaalien lisäksi levy sisältää useita farssinomaisia tai muuten vaan teatraalisia kuulokuvia, joissa Geesinin jutustelu ja muu ääntely on pääosassa. Sukulaisuutta voi helposti löytää toiseen englantilaiseen eksentrikkoon, Ivor Cutleriin, mutta myös Frank Zappan Lumpy Gravy - äänikollaasiin
As He Stands on kokeellista, kummaa kamaa, mutta ei millään muotoa "vaikeaa", ei myöskään kovin vakavaa musiikkia. Biiseissä on ilmavia, helppoja teemoja ja vähän kerroksia. Lisäksi levyllä on ylenpalttisesti huumoria, plus tiettyä, keskiajalle viittaavaa romanttisuutta.
As He Standisia seurannut Patruns on soolopianolevy. Sen takakansitekstissä Geesin kertoo soittavansa, ei "korvalla", vaan "silmällä". Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hän saattaa soittaessaan reagoida mustien ja valkoisten koskettimien muodostamiin visuaalisiin kuvioihin. Geesinin jazztausta ja ragtimeperinteen tuntemus paistaa Patrunsin biiseistä läpi niin persoonallista ja freetä rullaamista kuin ne ovatkin.
Keväällä 1975 Ron Geesin teki yhdessä ruotsalaisen progebändi Samla Mannas Mannan kanssa lyhyen kiertueen Suomessa ja konsertoi mm. Tampereella. "Tän täytyy olla hyvä konsertti kun Veltto Virtanen on ovimiehenä ja Juice Leskinen istuu katsomossa", tokaisi Soundin silloinen toimitussihteeri, edesmennyt Pekka Markkula konsertin alkua odoteltaessa.
Geesin saapui stagelle yllään tennarit ja pitkä palttoo, jonka hetikohta riisui pois. Ulsterin alla hänellä oli shortsit - sopivan urheilullinen asu sille temmellykselle joka takin riisumista seurasi. Geesin laittoi taustanauhan suhisemaan ja ryhtyi reagoimaan sen äänivirtaan ilmein, elein ja myös soitannollisin keinoin. Hän soitteli kahta erilaista banjoa ja välillä preparoitua pianoa, jonka kannen hän yhdessä vaiheessa irrotti, nappasi kainaloonsa ja alkoi kuljettaa sitä lavalta ovea kohti. Lipunrepijä Virtanen raotti kumartaen ovea, mutta Geesin ei lähtenyt mukaan hänen souvaamiseensa, vaan piti shown omanaan ja kääntyi pörräämään yleisön sekaan.
Ron Geesinin oli määrä tullaa hetimiten uudestaan konsertoimaan, mutta näin ei koskaan tapahtunut eikä hänen levyillään ole enää Patrunsin jälkeen ollut Suomessa jakelua. Musiikin äärellä Geesin on kuitenkin ollut kaikki nämä menneet vuodet. Leipä on ilmeisesti lähtenyt tehoste-soundrtrack-mainosmusa maailmoista, sillä omia julkaisuja on ilmestynyt harvakseen kuten jokainen voi soundivelhon kotisivuilta nähdä.
Kuvat Ron Geesinin Tampereen konsertista 1975.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.