keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Pelle, Problems?, SE & Sehr Schnell - POHJALLA




Vuonna 1978 julkaistu Pohjalla on kollektiivinen manifesti, joka materialisoi uuden sukupolven kyllästyneisyyden kekkossuomen henkisen ikitalven pysähtyneisyyttä kohtaan. Noina ankeina aikoina Problemsien Mä haluun mennä kävi poliittisesta sloganista. Tyyleiltään selkeästi toisistaan erottuvat neljä bändiä ovat yhtä innoituksessaan soittaa rockia ilman viihdyttämisen itsetarkoitusta ja vailla sellaista taiteellisuutta, joka kuolettaa iholle menevän välittömyyden ja rosoisuuden ilmaisusta.

Bändien rehtiä asennettta ihailin levyn ilmestyessä, mutta uuden aallon energioihin en itse osannut lähteä mukaan. Edelleenkin vierastan sitä useille punkbändeille ominaista metodia, että aggressiot puretaan suoraan soittamiseen. Myös monien Pohjalla olevien kappaleiden syyttävä asenne ja soundien räkäisen monotoninen ja epäpsykedelinen umpinaisuus ehkäisee minun kohdallani kosketuspinnan löytymistä levyn maininkeihin.

Pellen biisi Väkivalta-ja päihdeongelma synnyttää eniten hyljintää. Esitys on loistava mitä tulee tekijöidensä läsnäolon asteeseen ja teksti nasevasti riimitelty (joskin porttiteoriaa tukeva), mutta sävellys vaan on väsyttävän kolkko ja biisin yltiöhyökkäävyys moukkamaista yhteiskuntaopin vasarointia. Sehr Schnelliltäkin tuli huomattavasti heidän Pohjalla-matskujaan dynaamisempia vetoja julki myöhemmin sinkkuina.

Yksi kotopunkkia koskeva huomio on tähän asti jäänyt julkisuudessa ylöskirjaamatta: suomalaisen uuden aallon kovin kitaristi oli SEn Jukka Peurasaari. Ainakin hetkittäin. Pohjalla-levylle sisältyvä Peilit on näitä hetkiä. Yarin hienon biisin kruunaa Peuriksen käsittämättömän rankka, primitiivis-taiteellinen, taidokas, kompleksinen ja persoonallinen kitarasoolo.

Levyn lisäksi tehtiin Pohjalla-kiertue. Kiertuebussia ajoi SEn pitkätukkainen basisti Eki Okkonen lippalakki päässään. Kerran soittajien pysähtyessä eräälle huoltoasemalle särvintä haukkaamaan, ilmoitti aseman omistaja, ettei hän myy mitään ennen kuin Eki ottaa lakin pois päästään. Kiertuemanageri Atte Blom ilmaisi tässä vaiheessa vastalauseensa: kyseessähän on autonkuljettaja ja lippis on kuskin virkalakki. Tämän jälkeen rokkarit poistuivat huoltoaseman baarista. A Blom pöhni matkaan ketsuppipullon ja kirjoitti ketsupilla hankeen huoltsikan pihalla: Pohjalla.

Kirjoittaja kohtasi Pohjalla-kiertueen Jyväskylän kauppaoppilaitoksella. Sehr Schnell ei ollut sillä keikalla mukana. Muistelen että tilalla olisi ollut Tuomari Nurmio & Köyhien ystävät.

Keikan jälkeen kiertuebussi suuntasi Jyväskylän torille, joka tuohon aikaa toimi pimeän viinan myyntipisteenä. Torilla asiat etenivät ripeästi ja jouhevasti, ja bussia oltiin jo starttaamassa kun autoon yhtäkkiä nousi vihainen lestinheittäjä. Hän ilmoittaa että kulkuneuvoon on kannettu neljä pulloa koskista, mutta rahaa on tullut vain kolmesta lestistä - jos neljättä pulloa ei välittömästi makseta auto räjähtää!

Auto ei räjähtänyt, mutta meininki yltyi aika räjähtäneeksi kun päästiin perille SEn kollektiiviseen asuinpaikkaan, valtavan kokoiseen Ränssin kievariin parikymmentä kilometriä keskustasta. Siellä joukon maskottina ollut Peter von Bagh tutki paikkoja kiinnostuneena lakkaamatta muistiinpanoja tehden ja Rubberduck Jones soitti monta äreää sooloa SEn musiikkisalissa pidetyissä pitkissä jameissa. Ketä muita siellä jammasi, en tiedä, pilkkopimeässä skulasi se jengi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.