Sizzla -"reggaevihapuheen" master blaster

Ah, Just like in the older days
chop off the pagan head 
and let it roll away 
Sizzla - Mash Dem Down

Sizzla Kalonji iskeytyi reggae-planeetan keskipisteeseen 1990-luvun puolivälissä rastareggaen uuden tulemisen Mooseksena. Kahden vuoden aikana ilmestyi iso liuta singlejä ja kolme vahvaa albumia - Burning Up, Black Woman & Child ja Praise Ye Jah - joiden ansiosta Sizzla ponnahti yhdeksi reggaen suurista nimistä. 

Sizzlan uraa kansainvälisellä tasolla ovat häirinneet LGBT-aktivistien hyökkäykset häntä vastaan somessa ja mediassa. Protestien seurauksena useita Sizzlan konsertteja on peruttu 2000-luvulla mm. Kanadassa, Ruotsissa, Saksassa, Belgiassa ja Espanjassa. LGBT on siis päässyt sensurointipyrkimyksissään huomattavasti vaikuttavampiin saavutuksiin kuin amerikkalaisen Recording Industry Association of American vuonna 1985 aloittama kampanja, jonka ansiosta Yhdysvalloissa saattaa levyn kannesta löytyä sopimattomasta kielenkäytöstä, seksuaalisuudesta yms:sta varoittava "Parental Advisory" - tarra.


Sizzla ei ole ainut LGBT-jengin silmätikuksi joutuneista artisteista. Saman kohtalon on kokenut esimerkiksi Sizzlan kanssa samoihin aikoihin reggaekärkeen noussut Capleton. Ensimmäiseksi gaykansa kuitenkin hikeentyi Buju Bantoniin hänen 1992 julkaistun, homovastaisen hittinsä, Boom Bye Bye, takia. Sen jälkeen homoihin kriittisesti suhtautuvia kappaleita on levytetty Jamaikalla satoja.  Nythän tämä aihe on jo pois muodista, vaikka edelleenkään rastataiteilijat ja muut reggaeartistit eivät jätä epäselväksi mielipidettään siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Mutta kuinka monta vuoden -92 jälkeen levytettyä, homokriittistä hittiä on jäänyt elämään? Itse seuraan sen verran etäältä dance hall -meininkiä,, että osaisin vastata tuohon, mutta itse en tiedä kuin yhden ansiokkaan, nimenomaan ja vain homoseksualismia käsittelevän kappaleen: Bushmanin Lovers of Men. Se kuljettaa ylväästi majesteetillisiä vibraatioita,  joissa on ajatonta voimallisuutta.

Kaksi mielenkiintoista seikkaa on tullut esiin reggae vs. homot -kisoissa. Ensinnäkin se, että useille reggaediggareille ja rastasymppareille länsimaissa näytti tulevan yllätyksenä se, että Jamaikan mustasydänmiehet ja -naiset eivät suosi homoseksualismia. Siitäkin huolimatta, että rastareggae on jo vuosikymmeniä paasannut Babylonin kaatumista huokuvaa raamatullista eetosta. Täten on myös oltu vakaasti  kaikkea tappamista (sota, murhat, abortit...) vastaan elämän puolesta - ja palvottuina, esikuvallisina hahmoina ovat olleet aviopari: keisari ja keisarinna (yinin ja yangin harmonia itämaisesti ilmaistuna). Homouttakin sivuavia biisejä tehtiin jo ennen bujubantoneita ja sizzloja. Esimerkkeinä mainittakoon 90-luvulta Ras Michaelin War Mongers ja 80-luvulta Iqulahin Ignoble Characters. Tosin jälkimmäisen biisin youtube-versiossa lauletaan siitä, kuinka kunniattomat karekteerit taistelevat estabilisoidakseen heidän yhteiskuntamallinsa, kun alkuperäisessä levyversiossa käytetään sanoja "gay society".

Toinen jännä kuvio on se, että 70- ja 80- luvuilla valtava määrä nuoria ihmisiä innostui reggaesta, erityisesti rastareggaesta, ja heille rastataiteilijat olivat tiedostavia, universaalia valoa säteileviä sotureita - mutta nykyisin länsimaisissa reggaeympyröissä törmää helpommin sellaisen katsantoon, joka pitää reggaetaiteilijoita ja jamaikalaisia yleensä ikään kuin lapsina, jotka osaavat laulaa ja tanssia kivasti, vaan eivät oikein ymmärrä asioiden oikeaa laitaa. Syyksi tähän esitetään se, että mustat ovat kärsineet niin paljon Jamaikalla ja he ovat orjuuden aikoina joutuneet herrojensa raiskauksien ja kaikenlaisen seksuaalisen hyväksi käytön kohteeksi. 

Jos em. kaltaista selitystä pidetään relevanttina, niin sitä kai voidaan soveltaa myös orjuutusta kokeneiden Afrikan maiden ihmisiin. Heidän keskuudessaanhan homoutta vierastavaa populaa on paljon. Mutta miten sitten tähän selitykseen mahtuu se, että Euroopassakin on miljoonia - uskonnollisia ja ei-uskonnollisia - ihmisiä, jotka eivät ole olleet orjina ja silti torjuvat homoseksualismin ja erityisesti yhteiskuntarakenteen muutosta koskevan homoagendan? Siihen aikaan kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin Suomessa sitä kannatti osapuilleen puolet kansasta ja toinen puoli vastusti.

Syy siihen miksi homoilun asenteet eivät reggaessa esim. 70-luvulla paistaneet erityisen voimakkaasti läpi on se, että homous oli vielä tuohon aikaan suurimmalle osalle jamaikalaista tuntematon ilmiö. Toisaalta homoiluvastaisten biisien tulva selittyy osittain sillä, että Jamaikan ulkopuolelta alkoi tulla painetta tälläistä musiikkia vastaan ja   jamaikalaisiahan ärsyttää yli kaiken se, että ulkomaalaiset yritttävät päsmäröidä heidän ajatuksiaan ja elämäänsä. On myös ilmeistä, että sukupuolineutraaliavioliitobuumin myllertäessä ympäri maailmaan syntyy sellaisissa kulttuureissa, joissa homoseksualismia ja transuilua ei nähdä terveenä ilmiönä, entistä voimakkaampia homoilua hylkiviä kannanottoja, koska ihmiset saattavat ajatella niin, että homojen hyväksyminen on vain ensiaskel kohti homoavioliittoyhteiskuntaa.

Muutama vuosi sitten jamaikalaisissa herätti närkästystä se, että kansainvälisten Pride-kekkereiden aikaan Yhdysvaltain suurlähetystön ikkunaan laitettiin sateenkaarilippu liehumaan. Rastat kokivat tämän erityisen loukkaavaksi, koska Sateenkaarivaltaistuin on estabilisoitu rastojen toimesta Jamaikalla jo 1958. Lisäksi Bob Marley levytti 60-luvulla kappaleen Rainbow Coyntry, joka puhuu rastojen pyhästä maasta, Siionista, jonne sodomiiteilla ei ole pääsyä.

Reggae ei kuitenkaan lietso ihmisiä väkivallantekoihin homoja vastaan (eikä yksikään rastaseurakunta ole ikinä organisoinut homoilun tai edes LGBT-agendan vastaisia kampanjoita). Tämän Sizzlakin on julkisissa lausunnoissaan tehnyt selväksi. Hänelle paasaaminen homojen - batty boys - polttamisesta on vertauskuvallista julistusta, joka ei äärimmäisillä asenteilla ja rankoilla  teksteillä operoivassa dance hall reggaen ja rapin maailmassa ole tyylillisesti mitenkään erikoislaatuista. On myös huomattava, että Jamaikan saarella - varsinkin alemmissa sosiaaliryhmissä, joihin suuri osa kansasta kuuluu - polttaminen, tuleen viskaaminen,  fyah bun, on yleinen sanonta, jolla kommentoidaan päivittäin sitä sun tätä.

Kaikesta huolimatta julkihomouskin on tehnyt maihinnousun Jamaikalle.  Lisäksi dub runoilija ja radioisäntä Mutabaruka on ohjelmassaan huomauttanut, että  - ei homoilusta, mutta - "homomaisuudesta" on tullut suosittu imago urbaanissa jamaikalaiskulttuurissa. Yhdessä muoti-ilmiöitä ruotivassa, radiolähetyksessään Muta puhui pitkät paminat siitä kuinka tiukat joogapöksyt ja muu naismainen pukeutuminen on viime vuosien aikana yleistynyt nuorten miesten keskuudessa Kingstonissa ja miten huvittavaksi touhu menee näiden kundien menessä tansseihin, jossa heidän pitäisi kuitenkin toimia miesten tavoin.

Sizzlan satoja biisejä käsittävässä tuotannossa homovastaisuus on ollut vain yksi aspekti kymmenien muiden joukossa. Rauhaa ja rakkautta Sizzla musiikissaan ennen kaikkea hyökyy omalla, raa´alla ja monotonisellakin tavallaan, ja oikeudenmukaista kohtelua getoissa asuville köyhille.  Mutta tietysti keskeinen tekijä Sizzlan maailmanlaajuisessa suosiossa on hänen omistautumisensa  afrikkalaisen juuritietoisuuden ja Babylonia korventavan tuomiontulen levittämiseen. "Väärien jumalien" palvojista Sizzla ei piittaa: Mi nah care who scared, vex and sad / Melt di wicked and dem idol God.  Mustan kansan ylösnousemus on lähinnä hänen sydäntään - Tell you about black man supremacy. Ises Rastafari! - ja maailman johtajat hän kiroaa alimpaan helvettiin:

Si seh dem a gwaan like dem bad and tough
Whole a dem a idiot coward and bluff
Anytime wi squeeze that you head go buss
Put dem in a body bag and don't give a fuck
(You World Leaders)

Samalla asenteella ja osittain jopa vastaavanlaisilla sanankäänteillä reggaeta on esitetty kymmeniä vuosia. Bob Marley ei kuulunut samaan rastalahkoon kuin Sizzla, mutta Sizzlan tavoin hänkin lauloi Afrikan yhdistymisestä ja pahuuden polttamisesta, burnin and lootin tonight. Homoseksualismia halveksivan kantansa hän teki selväksi haastatteluissa, jos asiasta erikseen kysyttiin. Veri ja tuli ovat pääosissa yhdessä reggaen isossa klassikossa, Blood and Fire, jonka Niney Holness levytti 70-luvun alussa. Se on tuomionpäiväprofetia, jollaisia reggae-studioissa on vuosien varrella levytetty valtaisa määrä. Sylvan White laulaa kappaleessaan Mountain Top nousevansa korkealle vuorelle - ja feelin irie - katsomaan Babylonin paloa ja samaa reittiä kulkivat monet muutkin 60- ja 70 -lukujen reggaeartistit. "Ei ole hyvä viipyä valkoisen miehen maassa liian kauan", runosi Mutabaruka jo kymmeniä vuosia sitten.

Erilaista entisaikoihin verrattuna on paitsi se, että epäsymmetristä seksiä ivaavien, ja ylipäätään suoraviivaisesti seksiasioita käsittelevien, biisien määrä on suuri, niin myös se että rivostelevasta dance hall -käyttäytymisestä on tullut uusi normaali. Bunny Wailer pitikin kerran Jamaikalla konserttilavalta puhuttelun reggaeväelle tämän suuntauksen suosimisen vuoksi. Sizzlahan ei tosin ole esimerkiksi  pillu- ja aselyriikoita, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta,  harrastanut, eikä ylipäätään sekaantunut twerkkausvetoiseen dance hall meininkiin. Mutta hassun vaikutelman on ainakin minuun tehnyt pari näkemääni Sizzla-videota, joissa täysissä pukeissa, turbaani tai bobomyssy päässä vakavana viittoilevaa ja toustaavaa artistia ympäröivät keikistelevät bikinitytöt tai muuten vaan vähäpukeiset damselit. African kuningatar ja rastaprinsessa on nyah miehelle ykkönen  [rastafarien perinteinen Nyahbingi Order kehoittaa välttämään mustan ja valkoisen rodun sekoittumista], mutta hyvänä kakkosena ilmeisesti tulevat vaaleaihoiset bikinigimmat...(Sizzla on kylläkin yksissä mustan naisen kanssa.) 

Valkoiset alkoivat digata reggaesta 70-luvulla, vaikka se oli usein pikimustaa Jesajan kirjan ja Haile Selassien jumaluuden julistusta, koska he osasivat iloita reggaen universaaleista, juurevista värähteistä välittämättä siitä, yhtyvätkö he täysin rinnoin biisien verbaaliseen sisältöön (tai, koska "valkoiset ovat masokisteja", kuten Muta eräässä reggaedokumentissa toteaa). Siihen aikaan vaihtoehto- ja vastakulttuurin keskuudessa suvaitsevaisuus ja sananvapaus olivat korkealle rankattuja arvoja. Siten esim. rastareggaen lyriikoista kääminsä polttaneita mielensäpahoittajia ei missään näkynyt, enemmänkin huvittuneita hymähtelijöitä. Sen sijaan läntisen hemisfäärin, reggaeta diggailevissa alakulttuurijengeistä kimposi esiin sellaisia keloja, jotka roots reggaen tavoin  arvostelivat imperialistisen riistokoneiston globaalia tuhoilua  ja modernin maailman moraalista rappiota.

2000-luvulla asetelma on kääntynyt  jyrkästi sikäli, että  Jamaikalla raskaasti (kirjaimellisesti) päähän potkitut,  rotusortoa vastaan vuosikymmenet puhkuneet rastat ja heidän ohessaan valtaosa reggaen tekijöistä luokitellaan länsimaisten älypäiden toimesta "rodullistajiksi" ja "vihapuheen"  levittäjiksi, joilla ei ole oikeutta ilmaisunvapauteen  ja joiden elinkeinoa on lupa sabotoida häirintäkampanjoilla. Oli asioista mitä mieltä tahansa, niin tälläisellä toimintakulttuurilla ei todellakaan lisätä vapaata kommunikaatiota ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä maailmassa.  Miksi emme antaisi - puhemies Maon sanoin - "sadan kukan kukkia ja sadan koulukunnan kilpailla"?

Sizzlan videoterveiset homoseksualisteille

Muita homoaiheisia rastavideoita:

https://www.youtube.com/watch?v=MxGxb62DW40
https://www.youtube.com/watch?v=7JucLdHipkE
https://www.youtube.com/watch?time_continue=11&v=xOeTuMUDLl8
https://www.youtube.com/watch?v=8620hJcnjMg
https://www.youtube.com/watch?v=GFLyBzqxGbE
https://www.youtube.com/watch?v=NF9gbVgDRQk
https://www.youtube.com/watch?v=UmZaW3v31hw

Prof- I speaks on Balance between man and woman...

" OPEN ENDED AMBIGUITY PROJECTED AGAINST THE RASTAFARI COMMUNITY
Rastafari & Homosexuality In The Context Of Courses & Examinations Held By The Rastafari Studies Unit At The UWI Campus.

It is reported by students at UWI that 'Intersectionality' has been advanced as a rationale in courses by the Professors associated with the Rastafari Studies Unit that the Rastafari Community must endorse Homosexuality. The students that profess neutrality have found themselves in a position of being marginalized. This view is contrary to the Faith Of Rastafari, where 'intersectionality' is being inappropriately applied and where the MOU with the Rastafari Studies Unit and the Rastafari Millennium Council specifically finds this as a major breach that will be addressed in respective quarters.

This is further evidence of the Rastafari Studies Unit's/UWI contradictory role in representation of Rastafari Human Rights of Freedom of Religion, Culture, Intellectual Property and Social Mores.

'Intersectionality' rose as a result of Black Women being left out of certain considerations related to the Feminist Movement and some new social theories being developed. This move to amalgamate the discrimination of Rastafari in the context of African Liberation, Colonial Domination, Reparation and Repatriation with those of the Homosexual Community is both disingenuous and abusive, being perpetrated by Rastafari Professors that are in no distinct manner at the forefront of the aforementioned Human Rights.

While having distinctive cultural views on Homosexuality, the Rastafari Community has never professed 'Hate Crimes' and or 'Intolerance' but has strongly expressed that the Faith Of Rastafari MUST NOT BE INTERSECTED with the Homosexual Agenda in professing and projecting Human Rights for the effects of the TRANSATLANTIC SLAVE TRADE!"