Frederikin suurimmat saavutukset ajoittuvat mielestäni 60-luvun loppuuun. Hän toimi silloin ristimänimellään Ilkka Sysimetsä - mutta ei omalla kuvallaan - nuortenlehti Stumpin päätoimittajana. Lehden avustajakaartiin kuului mm. myöhemmin Dingon managerina ja "Suomen parhaana kättelijänä" mainetta niittänyt Lasse Norres.
Stump ilmestyi vuosina 1967 - 1970. Ensimmäiset vuosikerrat olivat jättikokoisia (30 x 41 cm) ja takakannen täytti aina julistekuva. Popmusaa sivuavat jutut olivat Stumpissa enemmistönä, mutta myös muoti oli framilla ja vielä enemmän erilaiset sosiaalipoliittiset kohteet: vankilat, poikakodit, alkoholi, teiniraskaudet jne. Suuren kohun Stump herätti vuonna 1969 aborttinumerollaan, jonka kanteen oli laitettu kuva ko. toimenpiteestä.
Stump julkaisi ainoana lehtenä Suomessa sensuroimattomana kuuluisat alastonkuvat John Lennonista & Yoko Onosta, takaa ja edestä, jotka pariskunta otatti v. 1968 avantgardistisen Two Virgins -albuminsa kansitaidetta varten. Molemmat potretit ilmestyivät koossa 60 x 40 cm. Eniten palstatilaa Stumpissa saivat Danny, Kirka, Irwin ja Vesku Loiri, bändeistä ehkä Ernos. Eikä Frederik itsekään huomiotta lehdessään jäänyt...
Lukijoiden pikkuilmoituspalsta vei joka lehdestä vähintään yhden sivun. Muita vakiolokeroja olivat: kirjeet, levyarvostelut, USAn, Englannin ja Suomen levymyyntilistat ja joka kuukautisen suosikkiäänestyksen tulokset: karvapäälista. Stumpissa oli myös sukupuolielämän kirjelaatikko nimellä Kanillakin on ongelmansa.. ja se olikin varsin informatiivinen ja selkeä sukupuolivalistuksen jakaja. Kilpailijoilla, Suosikilla ja Introlla ei vastaavanlaista palstaa siihen aikaan ollut.
Stumpin numerossa 1/1969 oli raportti D-tuotannon fani-illasta, jossa esiintyivät Kirka, Danny, Robin, Eero Raittinen, Katri-Helena ja Islanders. Kiinnostava detalji jutussa on 11-vuotiaan Mikko Montosen lyhyt haastattelu. Kyseessä on sama Mikko Montonen, joka 10 vuotta myöhemmin sauhusi Soundin sivuilla punkista ja reggaesta. Montosesta tuli ehkä ensimmäinen täyden toimeentulon rockkirjoittelusta saanut vapaa toimittaja Suomessa. 80-luvulla hän laajensi areenaansa Soundista mm. Hymyyn ja peräjälkeen molempiin iltapäivälehtiin. Tuolloin Montonen oli ikään kuin suomalaisen rockjournalismin Tintti: pieni, hintelä reportteri, joka seikkaili milloin Jamaikalla, milloin Englannissa tai Ruotsissa kirjaamassa - ällistyttävän nopealla pikakirjoitustekniikallaan - ylös poppismaailman kuumimpia tapahtumia.
"Mä tulin tänne kattoon Kirkaa, koska se on hyvä laulaja. Mä kuulun Islanders-fanclubiin, se oli Suomen paras silloin kun Kirka kuului siihen. Nyt on Soulset paras. Mä tulin tänne kuunteleen hyvää musiikkia, en mä varsinaisesti niinkää tullut katsomaan kuuluisia henkilöitä", kertoi Mikko Montonen vuonna 1969 Stumpissa.
Musan osalta Stump oli lähinnä uutislehtinen. Pintaa syvemmälle ei pop-jutuissa kaivauduttu. Lehdestä puuttuivat kokonaan Suosikille ominaiset ukomaanraportit ja muut laajat katsaukset ajan trendeihin. Frederik ja toimittajat Seppo Bruun ja Juha Linnakorpi toimittivat kevyttä, melko kotikutoista lehteä, mutta he tekivät sitä vilpittömän innostuneesti, omistautuneesti ja tyylillä. Stump oli pirteä, raikkaan sirpaleinen heijaste omaa aikaansa.
Vuonna 1970 Stumpin kustantaja vaihtui tamperelaiseksi Lehtipojat oy:ksi. Aviisin formaatti muuttui n. Apu-lehden kokoiseksi ja lehden jutut alkoivat olla pääasiassa kuraa. Tässä vaiheessa Reetu ei ollut enää puikoissa.
Uuden Stumpin reportaasit "Seppo seipään ihmeellisistä seikkailuista Kanarialla" tai siitä "miten suomalainen puhelintyttö toimii" eivät vetäneet lukijoita isommin puoleensa: yhtä aikaa journalistisen romahduksen kanssa romahti lehden levikki ja niin Stumppi tumpattiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.