"Jokainen löytäköön omansa. En usko, että on olemassa falskeja guruja, hyviä guruja ja huonoja guruja, lapsiguruja jne. En usko tuohon lajitteluun... Ei ole huonoja tai hyviä guruja, huijareita tai teeskentelijöitä. Jopa ne ihmiset, jotka esiintyvät gurun vaatteissa saadakseen rahaa, tulevat vastuunalaisiksi ajan myötä. Olen havainnut tämän monen kohdalla."
- Paramhansa Satyananda, joogi
Eve Baumohl Neuhaus - The Crazy Wisdom of Ganesh Baba (Inner Traditions, 2010)
TM-liikkeen perustaja, Beatleseille meditaatiota opettanut Maharishi Mahesh Yogi oli ensimmäinen intialaisguru, josta tuli pop. Hänen jälkeensä singahtivat suosioon suureen Hare Krishna -mantraaja Bhaktivedanta Swami Prabhupada, Santanan ja Mahavishnu John McLaughlinin 70-luvun guru Sri Chinmoy ja samaisella vuosikymmenellä maailmaa vavahduttanut poikajumala Guru Maharaj Ji. 80-luvulla Osho Rajneesh taisi olla ykkösguru - ainakin siihen asti kunnes Oshokultin ase-, kontrolointi - ja orgiasäätelyt tulivat laajalti julkisuuteen. Erinäisistä hämäryyksistä epäiltiin myös äskettäin edesmennyttä Sai Babaa, jolla oli ashrameita n. 150 maassa, mutta häneen kohdistettuja syytöksiä ei pystytty oikeiksi todistamaan.
Länteen lentäneiden intialaisgurujen joukkoon mahtuu sekä veijareita että huijareita ja vielä lisäksi hartaita, vilpittömiä pyhimyksiä, jotka saavat kannattajansa huijaamaan itseään. Tähän kategoriaan voisi lukea 2000-luvulla kansainvälisen läpimurron tehneen halausautomaatin, Äiti Amman, jonka onnelliset vibraatiot ja ympäripyöreä ja yleishyvä oppi on saanut monen hurahtamisherkän idealistin pään pyörälle Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Vuonna 1979 ensimmäistä kertaa Amerikkaan saapunut Ganesha Baba (n.1895 - 1987) ei ollut vastaavanlainen megahitti kuin Maharishi tai Amma, vaan enemmänkin pienen underground-jengin kulttihahmo. Merkittävää Ganesh Babassa oli ainakin se, että hän oli ensimmäinen swami, joka demonstroi naga baba sadhujen energioita lännessä. Mielenkiintoiseksi Ganesh Baban tarinan tekeekin se, miten hänessä henkilöitynyt idän psykedeelinen tietoisuus linkitti itsesä anglo-amerikkalaiseen psykedeelisen kulttuuriin.
Länsimaisten hippien kanssa Ganesh Baba teki tuttavuutta 60-luvulta alkaen Intiassa ynnä Nepalissa ja diggasi heidän viboistaaan. Hipit johdatti Ganesh Baban luokse hashiksen savujuova. Ganesh Baba oli Shivan palvoja ja oli jumalansa tavoin mieltynyt kannabiksen polttamiseen. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi käyttää hasista ennen 50 vuoden ikää, koska kannabiksen stimuloima kokemusmaailma on heitä varten, jotka ovat jo saaneet työnsä valmiiksi. "Mutta koska te tupruttelette joka tapauksessa", Ganesh Baba sanoi länkkärihovilleen, "meidän täytyy tehdä siitä parasta mahdollista pajauttelua ... Psykedeelit ilman meditaatiota ovat kuin laiva ilman peräsintä".
Ganesh Baban ensimmäinen sääntö oppilailleen oli: selkä suoraksi! Toiseksi: hengitä! "I tell you, buck up or fuck up". Tämä tarkoitti sitä, että jokainen joka alkoi nuokkua mietiskelyn aikana sai kenkää Ganesh Baban meditaatiopiristä.
Vuonna 1979 joukko Baban hippiystäviä kustansi hänelle matkan Yhdysvaltoihin, jossa herra norsupappa asui seitsemän vuotta Kriya yogaa ja luovuuden joogaa, Crea Yogaa opettaen. Hän ei ollut joogaopettaja taavikassilamaisessa mielessä, vaan joogi käsitteen intialaisessa merkityksessä: meditaatioon ja rituaaleihin erikoistunut, kokopäivätoiminen tajunnan laajentaja.
Baban omista opettajsta tärkeimmät olivat Anandamayi Ma (1896-1982) ja länsimaissakin tunnettu Swami Sivananda (1887-1963). Heidän ashrameissaan hän eli n. kaksitoista vuotta. Ganesh Baban meriitteihin kuuluu myös nokkamiehen asema eräässä sadhulahkossa ( Dasmani Order of the Anand Akhara). Alastomat naga babat eivät aina luku-ja kirjoitustaidosta perusta, mutta Ganesh Baba oli oppinut mies. Hän oli opiskellut yliopistossa fysiikkaa ja vähän muutakin.
The Crazy Wisdom of Ganesh Baban kirjoittaja Eve Baumohl Neuhaus kuului Ganesh Baban esikuntaan vuosina 1979 - 1985. Hän järjesteli Baban majoitusasioita ja puhtaaksikirjoitti Ganesh Baban tekstejä. Sen jälkeen kun Eve Neuhaus oli alkanut majoittaa Babaa, hän joutui antamaan yösijan monille muillekin ihmisille, sillä asumisensa alkuaikoina Ganesh Baba saattoi kärrätä kämpille kadulla kohtaamiaan kodittomia kansalaisia.
Baba tapasi paljon ihmisiä ja monet Ganesh Baban diggareista halusivat järjestää juhlia hänen kunniakseen. Eräisiin bileisiin Baba lähti valmistettuaan ensin psykoaktiivisista sienistä lassijuomaa. Se kolahti täydellä tykillä Baban saavuttua tapahtumapaikalle, jossa useampi sata ihmistä svengaili lattarirytmien imussa. Bakkanaalin keskipisteenä oli brasilialaisissa karnevaaliasuissa tissejään ja takapuoltaan vispaava tanssiryhmä. Baba kampesi täydessä ekstaasissa stagelle puolialastomien naisten sekaan tanssimaan. Eve Neuhausin seurattua touhua tovin hän alkoi pelätä pop-papan putoavan alas lavalta ja taittavan niskansa. Siksi hän katsoi parhaaksi mennä ja taluttaa swami pois estraadilta. Siinä vaiheessa Baba palasi takaisin maan pinnalle ja tokaisi Neuhausille: "Anna jointti".
Ganesh Baba oli vegetaristi ja hän siirsi tätä aatetta opetuslapsilleen. Baba sanoi heille usein, että maailman populaatio koostuu kahdenlaisista ihmisistä: "psykedeelikoista" ja "pihvisistä alkoholisteista". Psykedeelikot perivät maan, pihvikansa syö ja juo itsensä hengiltä. "Varokaa ei-psykedeelikoita", Ganesh Baba julisti.
(" Psychedelia can be a very great boon but it can also be a great curse, for people who have been slouching and oversexing, it can have a very deleterious effeft. The human body is a very fine communication aparatus but if the antenna is bent that communication turns into sour communication. Instead of sweet communication or loving communication it turns into angry communication." - Ganesh Baba)
Shivan elefanttipoika Ganesh, jonka nimeä Baba kantoi, oli synteesi: puoliksi eläin, puoliksi ihminen, eläimistä viisain ja jumala. Synteesi oli myös Ganesh Baban filosofian ydin. Hänellä oli innoitus yhdistää uskonto ja tiede, sakraali ja profaani, suhteellisuusteoria ja joogafilosofia jne. Norsu Baba kirjoitti kirjaa suuresta synteesistä koko Amerikassa viettämänsä ajan saamatta teostaan ikinä lopulliseen muotoon. Eve Neuhausin kronikka sisältää pitkiä lainauksia Ganesh Baban teksteistä, mutta kaunokirjoitusasuinen fontti tekee niistä vaivaloista luettavaa, eivätkä Baban teoriatkaan aina ihan helppotajuisia ole. Lähtökohdat ovat kuitenkin selkeät ja tutut mm. alkemistisistä traditioista ja hindulaisuudesta: makrokosmos ja mikrokosmos ovat yhtä, niin kuin on ylhäällä on myös alhaalla...
Kerran kun Ganesh Baballe esiteltiin Robert Crumbin piirtämiä sarjakuvia eksentrisestä pyhimyksestä, Herra Luonnollisesta (Mr. Natural), Baba hihkaisi innostuneena: "Sehän on minä!" Ganesh Baban kosminen huumori, yleiset uskontokäsitykset ylittävä visio ja kreisit aktiot tekevät perustelluksi puhua hänen yhteydessään "hullusta viisaudesta". Se on itse asiassa oma perinteensä sekä buddhalaisten että hindulaisten keskuudessa. "Hullut gurut" ovat "hulluja", ei siksi että he toisivat epäsovinnaisella tavalla esiin parasta itsestään, vaan koska he menevät tuolle puolen sovinnaisen pyrkimyksen ilmentää parasta itsestään. Koko touhun ideana on "luoda optimaaliset olosuhteet heräämiselle", toteaa Crazy Wisdom -kirjassa Robert Sachs, joka itse on kirjoittanut kirjan The Passionate Buddha.
Eve Baumohl Neuhausin muisteloteos Ganesh Babasta on vähän sekava ja jankkaava, mutta tärkeän, järeän palan kulttuurihistoriaa se säilöö sivuilleen ja on suositeltavaa luettavaa ketä vaan stoorit ihmeellisistä immeisistä kiinnostaa. Lisää aiheesta mm. täällä: http://www.serendipity.li/baba/gb_art.html
"Once a psychedelic, always a psychedelic" - Shri Mahant Ganesh Giriji Maharaj aka Ganesh Baba.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.