Jussi & The Boys - Mä tahdon rokata (Scandia)
Mä tahdon rokata on suomennettu tiivistelmä 50-luvun rock & roll -katalogista. Olkoonkin, että settiin sisältyy myös uudempaa kamaa, kuten Edgar Winterin Keep Playing That Rock'n Roll (Sun hommas on rock'n roll) ja Elton Johnin Krokotiili-rock.
Levyn ilmestyessä vuonna 1973 Härmässä elettiin rock & roll - revivallia, jota Badding ja Hurriganes rulettivat. Tällä kertaa fiftaristaffia haluttiin vetää railakkaammin ja rokimmin ottein kuin edellisvuosikymmenillä, jolloin rock & rollin syntyyn oli Suomessa vastattu lähinnä iskelmäfiltterin läpi suodatetuilla hitticovereilla. Sellaisia olivat mm. Brita Koivusen ja kumppaneiden 50-luvulla levyttämät versiot Rock Around The Clockista ja Johnnyn vuonna 1964 ilmestynyt Little Richard -käännös Rehtorin luiseva Salli (Long Tall Sally).
Iskelmälmällisyyteen päin kallellaan on Jussin juttukin siinä mielessä, että Mä tahdon rokata -levyllä pääosassa ovat laulut itsessään, ei niiden raju runttaaminen ja kärkevät soundit. Boysien tulkinnat rockklassikoista on tehty hyvin perinnetietoisesti, mutta kuitenkin 50-luvun kehyksistä irrotettuina. Hitustakaan vaaran tuntua Boysien rokkailuun ei tietenkään sisälly. LP on lystiä hippamusiikkia, jota voi diggailla Seven up `ia tai Sif-Colaa naukkaille. Esimerkiksi Sweet Little Sixteenin suomenkielinen sanoitus varioi uskollisesti alkuperäislyriikoita, mutta Chuck Berryn oman levytyksen tekstuurin sisältyvät (piilo)seksuaaliset sävytykset ovat Jussin ja Boysien levytyksestä tiessään.
Ainut kokonaan kotoista käsialaa oleva kappale on englanninkielinen, nimeltään K.W.Blomqvistin ilmailuaiheinen blues. Muihin biiseihin sanoituksia ovat tehneet Jussin itsensä lisäksi mm. iskelmäsanoittajat Saukki (Tutti Frutti), Kari Tuomisaari (Aikoo, aikoo) ja Usko Kemppi (Mona Lisa). Nimikappale Jorma Kaleniuksen mainio, tosi nopea twisti, jonka Kalenius itse levytti bändeineen vuonna 1960.
Kiekon on tuottanut blues-spesialisti ja Frank Zappan kaveri Matti Laipio. Antero Jakoila kantaa päävastuun kitaroinnista, Hakalan Aikka hakkaa haikkaansa ja Kaj Westerlund soittaa bassoa ja pianoa. Lisäksi mukana on joukko Boysien ulkopuolista kaartia, kuten Matti Sarapaltio saksafonissa ja Marjo-Riitta Kervinen taustalaulajana. Erityisesti Mä tahdon rokata on pianolevy; Kaj Westerlundin pimputuksella on keskeinen rooli biiseissä ja mies klaaraa Fats Domino -kuviot ynnä muut varsin mallikkaasti.
Todelliseksi päällikkökamaksi albumin tekee Jussi Raittisen suvereeni ote kappaleisiin. Esityksistä kuulee, että Sartsa rakastaa laulamiaan biisejä, ja häneltä luontuvat yhtä mallikkaasti Blueberry Hillin kaltaiset slovarit kuin kieli poskessa vedetyt menopalat. Jussi on tehnyt kelpo levyjä ennen tätä ja tämän jälkeen, mutta kyllä Mä tahdon rokata on selkeästi J Raittisen rokkituotannon timanttisin kivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.