Jai Uttal ja Shiva-aseman soundit

Amerikkalainen Jai Uttal taittaa lomittain ja sisäkkäin (afro)amerikkalaista juurta, lattaria, poppia, reggaeta, jazzia ja intialaista säveltapailua. Läpikäyvä prinsiippi hänen tuotannossaan on hinduorientoitunut uskonnollisuus, vähän samaan tapaan kuin laulavilla länkkärijoogeilla Bhagawan Das ja Krishna Das. Itämaisten elementtien osuus Uttal-levyillä on siinä määrin huomattava, että Jai Uttal on usein kategorisoitu "worldmusic"-artistiksi.

Melko vähän on henkilötietoja tarjolla Jai Uttalista. Se tiedetään, että hänen merkittävin musiikillinen opettajansa on intialainen sarodmestari Ali Akbar Khan. Hengelliseksi mentorikseen Uttal on ilmoitttanut Neem Karoli Baban (k.1973), joka tunnetaan parhaiten nimellä Maharaj-ji. Baban kuuluisin oppilas on Learyn kaiffa, tohtori Richard Alpert, jolle Maharajji antoi hänen nykyisin käyttämänsä nimen Ram Dass.

(Albert tapasi gurunsa vuonna 1967 Intiassa, jossa hän matkusteli isolla LSD-varastolla varustautuneena. Hän tarjosi Maharajjille koemaistajaisia trippipussistaan ja ennen kuin Albert ehti tehdä mitään guru oli kahmaissut kitaansa koko satsin. Se ei Albertin mukaan vaikuttanut swamiin millään tavalla. Richard Albert kutsuu Maharajjia mieheksi, "joka tietää kaiken". Hänen oma trippailunsa päättyi Maharajjin ashramiin.)



Jai Uttalin ensimmäinen levy on vuonna 1991 ilmestynyt Footprints. Vaikka levyn materiaali on Uttalin säveltämää ja tuottamaa, on hänen läsnäolonsa tällä cd:llä osittain näkymätön, sillä suuren osan levyn (vähäisistä) lauluosuuksista hoitaa intialainen Laksmi Shankar ja toisaalta, trumpetisti Don Cherry laittaa koko paletin jazzamaan omalla, uniikikilla tyyllillään.

Uttalin ja Pagan Love Orchestran nimissä ilmestynyt Shiva Station (1997) on eräänlainen Jai Uttalin läpimurtolevy. Se on kosmisilla reiteillä villisti vispaava hippimusabazaari. Rockia, reggaeta, folkkia, kitarasooloja, tabloja, mantroja, hämyköörejä, harrasta vuodatusta ja rennosti rullaavaa draivia. Säkeitä lauluissa on vähän ja ne ovat kaikki hengellistä hehkutusta: Krishnaa pyydetään suojelemaan demoneilta, Shivan pyhää nimeä toistetaan, Parvatia ylistetään ja Sita Ram -mantraa lauletaan sydämen pohjasta.



Enemmän kuin sinänsä mainiosta Shiva Stationista diggaan sen edeltäjästä: Beggars and Saints (1995). Levyllä käytettävä instrumenttivalikoima on iso, mutta sitä hyödynnetään säästeliäästi, ilman pursuttelua ja näin levyn soundi on eteerisen askeettinen. Suurin osa biiseistä on sukua intialaisille hengellisille laulelmille - bhajans - eli, niissä veisataan ylistyksiä jumalille. Upein kohta näiden virsien virrassa on mielestäni Rama Holp. Se muuttuu Jai Uttalin jylhän ja ekstaattisen "Bolo Ram, Bolo Ram..." resitoinnin jälkeen ikään kuin pastiksiksi Jamaican jazzista Jeff Cressmanin pasuunan johtaessa vaellusta Jehoshaphatin laaksosta herra Ramin kirkkauteen korkeimmissa devatodellisuuksissa. Toinen erikoisen upea raita on runollisen tilittävä Be With You, jonka voi mieltää yhtä lailla rakkauslauluna ja hengellisen huippukokemuksen tallenteena.

Kaikkiaan Uttalilta on tullut 15 albumia, joista uusin on Bhakti Bazaar (2010). Oma suosikkini levyistä on tällä hetkellä Music For Yoga and Other Joys, joka sisältää neljä mystistä ja seesteistä resitaatiota bhaktijoogan ja bhajanin frekvensseillä. Hyvin lähellä Music For Yogan värähteitä ovat Thunder Love ja varsinkin Loveland, joka on kuin yhtä mystistä, herkistynyttä hymniä koko teos.

Pari epävirallista livetallennetta on myös tullut vastaan ja niissä kaikissa energiat ovat välillä aivan huikeat. Jai Uttallin keikat eivät yleensä ole konsertteja, vaan enemmänkin kirtantapahtumia; hengellisiä yhteislautilaisuuksia ja pujia.

Vaikka Jai Uttalin musiikki on uskonnollista, se ei ole julistavaa tai saarnaavaa. Fokus on Uttalin henkilökohtaisten, henkisten kokemusten manifestoinnissa ja niihin liittyen, elämää ylläpitävien voimien ylistyksessä, meditaatiossa ja yhteydessä. Uttallin musa on värähteeltään avointa kaikille, mutta on se sillä lailla kulttikamaa kuitenkin, että se avautuu herkimmin nille kuulijoille, joilla on omakohtaista kutsumusta suhteessa uskonnolliseen mystiikkaan ja/tai Dharmaan.