Beatles ja Krishnatietoisuus

Itämaisten aatteiden invaasio länteen alkoi vuonna 1893, jolloin bengalilaisen mystikon Paramahamsa Ramakrishnan oppilas Swami Vivekananda osallistui Chicagossa pidettyyn Uskontoparlamenttiin ja sai osakseen valtavasti positiivista julkisuutta. Isolla volyymilla joogafilosofia ynnä muut itätuulen tuomiset laskeutuivat massojen tietoisuuteen vasta 1960-luvulla hippiliikkeen siivellä.

Beatlesit lensivät vuoden 1968 alussa Intiaan mietiskelemään Maharishi Mahesh Yogin opastuksella. Trippi jäi lyhyeksi, mutta George Harrisonille se oli tärkeä katalysaattori hindulaisen elämänymmärryksen omaksumiseen. Harrison ei kuitenkaan initioitunut Maharishin maailmanlaajuiseen meditaatiopiiriin, vaan sen sijaan hän alkoi laulaa Hare Krishna - mantraa ja sponsoroida Hare Krishna -liikettä.

Viralliselta nimeltään uskonnollinen yhteisö, jota Harrison vielä kuolemansa jälkeenkin testamentin kautta tuki on The International Society for Krishna Consciousness (ISKCON). Energioiltaan kyseisen jengin säpinät ovat paljolti samalla taajuudella kuin helluntaisilla kristittyjen leirissä. Ylistystä, musiikkia ja rukoilua rakastetaan ja harrastetaan runsaasti. Ideologiselta asenteeltaan Krishnatietoisuuden liike on lähellä Jehovan todistajia. "Harekrishnat" ovat näet hindufundamentalisteja, jotka Bhagavd Gita -eepokseen vedoten todistelevat herra Krishnan olevan ainoan oikean ja perimmäisen jumalan - ja häntä on syytä palvoa ja palvella nimenomaan Krishna-liikkeen oppien mukaan. Näihin oppeihin kuuluvat mm. Bhaktivedanta-temppeleissä voimassa olevat selibaattisäädökset. Niistä huolimatta mm. monet seksuaaliseen ahdisteluun ja pedofiliaan liittyvät skandaalit ovat murentaneet liikkeen mainetta vuosien varrella.

George Harrison, John Lennon ja Yoko Ono tapasivat ISKCONin perustajan ja päägurun Abhay Charanaravinda Bhaktivedanta Swami Prabhupadan vuonna 1969 Lontoossa. Prabhupada, joka neljä vuotta aikaisemin oli siirtynyt Intiasta Yhdysvaltohin, oli silloin 73-vuotias ja hänen täysin tyhjästä aloittamansa kultti eli kukoistuskauttaan länkkärinuorison keskuudessa.

Tapaamisen aikana käytyä keskustelua esitellään kirjassa nimeltä Search for Liberation (Bhaktivedanta Book Trust, 1981). Palasia sen aineistosta sisältyy myös kirjaseen Chant and Be Happy, alaotsikkonaan: The Story of the Hare Krishna Mantra (Bhaktivedanta Book Trust, 1987). Tämä julkaisu sisältää laajan, vuonna 1982 tehdyn George Harrisonin haastattelun.

Search for Liberationin mukaan vuoden 1969 tapaamisessa oli suurimmaksi osaksi äänessä Prabhupada. Harrison, Lennon ja Ono kuuntelevat häntä kiinnostuneina, mutta samalla selvästi hämmentyneinä. Erityisesti heitä ihmetyttää gurun tapa luututa lattiaa Maharishi Yogilla, Yoganandalla ja Vivekanandalla. Prabhubada toteaa että mm. näiden joogien toimesta on käännetty Bhagavd Gitaa englanniksi, mutta teoksen todellinen sanoma on ristiriidassa sen kanssa mitä nämä kyseiset joogagurut opettavat, ja ainoa oikea käännös muinaisesta tekstistä on Prabhubadan itsensä englanniksi toimittama laitos!

Harrison on kommenteissaan sovittelevampi kuin Lennon ja Yoko. He tarttuvat gurun opetukseen Hare Krishna - mantran suurenmoisuudesta ja tiukkaavat ja jankkaavat, miksi mitään muita mantroja pitää edes olla ja miksi yleensä puhua tai tehdä mitään muuta kuin resitoida Hare Krishnaa, jos mantra kerran on niin voimallinen... Toki Lennonkin ko. mantraa arvosti. Se tulee hänen puheistaan ilmi. Kristityillä ei hänen mielestään ole yhtä hyviä biisejä. "Se voisi olla vaikuttavaa jos vedettäsiin chanttia, Herra Jeesus, Herra Jeesus, tervehdys, Herra Jeesus," Lennon sanoo.



Kirjassa Chant and be Happy George Harrison kertoo, että hänen kiinnostuksensa Krishna-liikkeeseen heräsi hänen kuultuaan Prabhubadan ensimmäisen resitaatiolevyn Krsna Consciousness. Myös John Lennon diggasi levystä ja kuunteli sitä usein yhdessä Harrisonin kanssa. Harrison tunsi Krishna-värähtelyt omikseen ja saavuttuaan ensimmäiseltä Intian matkaltaan takaisin Lontooseen hän huomasi, että Krishnaliike oli siellä. Silloin Harrison ajatteli että mieluimmin hän hengaa Krishnajengin kuin täysin ilman hengellistä näkyä olevan tavisporukan kanssa. "Se oli hengellinen juttu, joka natsasi oman elämäntyylini kanssa. Pystyin toimimaan edelleenkin muusikkona, minä vain vaihdoin tietoisuuttani, siinä kaikki," Harrison selittää haastattelussa. Hän ei siis koskaan liittynyt ISKCONin jäseniksi, mutta jo vuonna 1969 hän hankki Krishnan palvojille temppelin Lontoosta, osti heille ison tontin kaupungin ulkopuolelta ja kustansi päägurun kirjan Krishna.

Harrisonin aloitteesta englantilaisen Radha Krishna Temppelin väki levytti Applelle Hare Krishna -mantran, josta tuli suuri hitti. Vielä suurempi menestys oli George Harrison oma single My Sweet Lord, joka paljasti beatlekitaristin hengellisen agendan: "My sweet lord. Hm, my lord. Hm, my lord. I really want to see you." Biisi on mukana Harrisonin ensimmäisellä sooloalbumilla All Things Pass (1970). Sitä seurasi LP Living in the Material World (1973), jonka nimikappaleen Harrison sanoo olevan Prabhubadan inspiroima:

Get frustrated in the material world
Senses never gratified
Only swelling like a tide
That could drown me in the material world.

George Harrison otti Prabhubadan ohjeen Hare Krishna -mantran laulamisesta vakavasti ja kertoo kirjassa resitoivansa mantraa aina kun se on mahdollista: "Kerran chanttasin Hare Krishna mantraa koko matkan Ranskasta Portugaliin, nonstoppina. Ajoin noin 23 tuntia ja chanttasin koko ajan."

Ero mantralaulamisen ja hiljaisen meditaation välillä on Harrisonin mielestä siinä, että mantraaminen antaa "nopeammin efektin". Hänen mukaansa "hiljainen meditaatio on enemmänkin kiinnittymistä ja keskittymistä, mutta kun chanttaat luo se suoran yhteyden Jumalaan".

Jälleensyntymisoppi kuuluu tavallisesti kaikkien hindu-ja joogakoulukuntien opetuksiin ja näin on myös Hare Krishna -liikkeen laita. Chant and be Happy -kirjassa haastattelija tiedustelee Harrisonilta, uskovatko muut beatlet Harrison tavoin sielunvaellukseen. George sanoo että Lennon oli taatusti jälleensyntymisopin kannalla ja, "enkä olisi yllättynyt vaikka Paul ja Ringokin ainakin toivoisivat että se olisi totta. Mutta sen perusteella mitä tiedän, ajattelen, että Ringo saattaa olla joogi rumpalin valepuvusssa!"

Hare Krishna.