Pecos Bill -lehden päähenkilö perustuu amerikkalaiseen taruun pojasta, jonka sudet kasvattivat ja joka pikemminkin lentää kuin ratsastaa Myrskytuuli-nimisellä hevosellaan. Lehden kehittivät käsikirjoittaja Guido Martina ja kuvataiteilija Raffaele Paparella vuonna 1949, mutta sarjakuvalla oli monia muitakin kuvittajia.
Suomessa Pecos Billiä alettiin julkaista keväällä 1953. Ensimmäisen lehden ensimmäinen ruutu näyttää yhä satumaisen upealta:
Avaussivut olivat muissakin numeroissa hienoja ja lehden, puolittain mustavalkoinen painoasukin varsin kelvollinen. Pecos Billin kultakautta kesti vuoteen 1961, jolloin lehti lopetettiin. 70- ja 80- luvuilla sitä alettiin pariinkiin otteeseen painaa uudestaan, mutta alkuaikojen tasoa ei tuon ajan pecosbilleissä läheskään aina tavoiteta. Sarjakuvan lisäksi lehden ensimmäiset vuosikerrat sisälsivät kuvitettuja tietoiskuja uudisasukkaiden ja intiaanien elämästä.
Pecos Bill on sikäli poikkeuksellinen lännensankari, ettei hän taisteluissa käytä tuliaseita, vaan pelkästään lassoa, jota hän ilmiömäisellä tavalla käsittelee. Hänen lähimmät avustajansa Clamity Jane, Korkkiruuvi ja Davy Crockett tarttuvat tarvittaessa myös paukkurautoihin. Lisäksi Pecos Bill saa apua susilta, puhveleilta, villihevoslaumoilta ja mystisiltä taivaanrannan ratsastajilta. Mystinen on myös Pecos Billin keijumainen rakastettu Sue Nopsajalka.
Vanhoista italolänkkäreistä Tex Willer ratsastaa edelleen ylväästi eteenpäin. Pecos Bill on kadonnut preerialta ja tuskin enää comebackia tekee. Mutta jos pieni kuvitelma sallitaan: miten fantastista jälkeä olisikaan syntynyt jos Jan Kounen olisikin ottanut Blueberryn sijasta Pecos Billin aiheeksi psykedeliseen lännenleffaansa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.