Rampuri – Autobiography of a Sadhu: A Journey into Mystic India (Destiny Books, 2010)
90-luvun alussa joogaohjaaja Taavi Kassilalta kysyttiin yhdessä tv-haastattelussa mielipidettä hasista chilumeistaan henkäilevistä joogi baboista, sadhuista. Kassila totesi ykskantaan heidän olevan huijareita.
Eräät sadhut ”huijaavat” ihmisiä pitämällä nyrkissä olevaa kättä ylhäällä kymmeniä vuosia, eräät sitovat kiviä sukuelintensä painoksi. Itse olen tavannut Nepalissa mm. askeetin, joka oli äskettäin lopettanut 20 vuotta taukoamatta kestäneen tulirituaalin luolassa. Suuri osa sadhhuista sauhuttelee säännöllisesti ganjaa ja charasta, mutta jotkut eivät tee sitä koskaan.
Sadhuja on Intiassa arviolta viisi miljoonaa (n. 10 % naisia). Heistä isoin osa Shivan palvojia. Sadhut keskittyvät elämässään meditaatioon, rituaaleihin, pyhinvaelluksiin ja mantroihin, mutta varsinkin isompien temppelien läheisyydessä häärii myös turistisadhuja ja pseudoguruja, jotka näyttävät suhtautuvan sadhuiluun elinkeinon harjoittamisen kannalta. Paljon on myös henkisille harjoituksille omistautuneita joogeja, joiden elonpiriin saattaa kuulua radioiden, kännyköiden ja kellojen kaltaisia, moderneja esineitä, vaikka muuten heidän olemuksensa ja elämäntapansa onkin kuin suoraan kivi- tai pronssikaudelta peräisin.
Tämän päivän Intiassa sadhut eivät välttämättä omaa valtavan laajaa ja varauksetonta suosiota ihmisten keskuudessa. Moderni Intia on etääntymässä kaikesta siitä mitä nämä vapaina vaeltavat muinaisolennot ja pyhimykset edustavat. Mutta edelleenkin miljoonia hinduja yhteen kokoava Kumbh Mela – maailman suurin festivaali – alkaa vasta sen jälkeen kun alastomat naga baba sadhut ovat marssineet kastautumaan Gangesissa.
Kaliforniasta kotoisin oleva sadhuauktoriteetti Rampuri nimittää naga baboja ”intialaisen hengellisyyden Helvetin Enkeleiksi”. Rampuri initioitiin nagatraditioon vuonna 1970 ja hän on ensimmäinen Juna Akharaan – vanhimpaan naga baba yhteisöön – otettu ulkomaalainen. Vuonna 1984 Rampuri perusti Intiaan oman ashramin ja vuonna 2004 hänet nimettiin Datt Akharan Vanhimpien neuvostoon.
Rampuri kertoo vuodesta 1969 alkavan tarinansa kirjassa Autobiography of a Sadhu. Se on luultavasti ensimmäinen sisäpiirikertomus intialaisesta sadhuseurakunnasta. Sadhuthan eivät ole yleensä pännämiehiä. Rampuri itsekin on saanut tärkeimmän tietämyksensä suullisesti ja hänen kirjansa on vankka puheenvuoro oraalisen tradition puolesta.
Mystisten opetusten mystiikka piilee äänteissä ja äännejärjestelmissä enemmän kuin sanojen muodollisessa sisällössä. Maagisen katsannon mukaan oikeat äänteet voivat avata mieltä ja saada ihmeitä aikaan fyysisessä todellisuudessa - ja magiikasta sadhujoogien elämässä on paljolti kyse. Sadhut omaavat Rampurin mukaan suoran linja koko hindulaisuuden taustalla vaikuttavaan, arkaaiseen, maagis-shamanististeen perimään. Tosin Rampuri ei suosi teoksessaan sanaa hindulaisuus, vaan käyttää käsitettä Sanatan Dharma. Se ei ole Bhagavad Gitaan tai mihinkään muuhun teokseen upotettu oppi, vaan monien rinnakkaisten opetuslinjojen, maagisen ritualismin ja muinaisten hengellisten harjoitusten kenttä.
Ihmisten erkaantuessa elämän maagillis-hengellisen tason kokemisesta, heidän käyttämänsä kieli tyhjenee mystisestä olemuksestaan. Rampurin kirjan mukaan ns. valistuksen aikana kielen ja maailman yhteys katkesi lopullisesti. Kielestä tuli mekaaninen ilmaus ihmisen ajatuksille maailmasta, sen sijaan, että kieli "artikuloisi maailmaa", maailman olemusta itseään. Rampurin ranskalainen ystävä Cartouche tiivistää tilanteen toteamalla, että kieli on siirtynyt pois tietäjien ja oraalisen tradition hallusta rationaalin eliitin omaisuudeksi.
Jo ennen Rampuria babajengeissä pyörineestä Cartouchesta oli vähällä tulla ensimmäinen sadhuksi initioitoitu valkonaama, mutta hän otti viime tingassa takapakkia ja ryhtyikin kristallikauppiaaksi. Cartouche tajusi, ettei hänestä ole erakoksi, niin paljon hän edelleen diggaa viinistä, laulusta ja naisista. Rampuri sen sijaan oli äkkiä valmis jättämään kaiken maailmallisen taakseen. Alkajaisiksi hän siemaisi yhdessä rituaalissa viidestä lehmän tuottamaista aineksesta - maidosta, rahkasta, voista, lehmänpaskasta - ja virtsasta - sekoitetun juoman ja asettui sitten sadhuleiriin oppimaan ja toteuttamaan muinaisten ritualistien elämänymmärrystä.
Rampurin guru oli Hari Puri Baba (kuvassa), joka tunnettiin myös nimellä Tietäjä. Hari Purin päämaja oli Rajasthanin alueella sijaitseva, kivisen kukkalan kupeessa oleva luola. Sen suuaukko näytti jättiläismäisen naisen vaginalta, jonka karvoituksena oli tuuhea mangopuiden rykelmä. Rampurin ensimmäinen ihmetyksen aihe olikin: miten selibaattia harjoittava swami voi asua vaginassa?
Hyvin pian ihmetyksen aiheita alkoi ilmetä lisää. Kirja sisältääkin rutkasti Rampurin kummasteluja ja oma tilannettaan koskevia kelailuja sekä myös viittauksia muutamiin, Rampurin tietoisuutta laajentaneisiin, transesdenttisiin kokemuksiin. Kaikkein isoin kela pyörähtää päälle Hari Puri Baban kuoleman jälkeen kun Rampurille selviää, että Hari Puri Baba on siirtynyt hänen sisäänsä! Rampuri menee raivon ja ahdistuksen sekaiseen shokkiin ja pakenee pieneksi aikaa babojen porukoista yksinäiseen mietiskelyyn.
Kirja on tiivis, hauskasti ja nasevasti kirjoitettu tarina siitä, kuinka tavallinen" ja "epätavallinen" maailma voivat tietyissä tilanteissa, tietyissä paikoissa, tiettynä aikana kohdata toisensa. Tekstiä on runsaat 200 sivua ja lisäksi teos sisältää parikymmentä värikuvasivua. Useammassakin potretissa on mukana amerikkalainen psykedeelikko ja goa- ja psytrancen pioneeri Goa Gil, joka tuli mukaan intialaisten askeettien ympyröihin 70-luvun alussa. Kymmenen vuotta myöhemmin hän alkoi viritellä ekstaattisia musikkitapahtumia Intiassa ja on nyt ympäri maailmaa keikkaileva trance DJ.
Goa Gil, Cartouche ja Rampuri olivat alta kakskymppisiä alkaessaan virittäytyä kulkurimaagien aallonpituuksille. Saman ikäisten jässien sanotaan olevan nykyisin syrjäytymisvaarassa Suomessa. Avuksi heille tarjotaan maratonmitalla kouluja ja kursseja, palkatonta työntekoa ja presidentti Niinistön niksi-Pirkasta napattuja selviytymisvinkkejä - miksi ei matkaa Intiaan, idän viisaita kuulemaan ja näkemään? Onhan vanha lääke parempi kuin pussillinen uusia. Ja sitä paitsi, tietäjiähän nyt tarvitsee Suomi, joka kalevalalaisena kansana on perinteisesti käsitellyt ja käsittänyt asioita sanan, soundin ja voiman kautta.
Rampurin kotisivuilla on video clippi kahden skandinaavin sannyas-vihkimyksestä otsikolla Entering the Extraordinary World:
Goa Gilin kotisivut:
http://www.goagil.com/
Afroamerikkalaista sadhua, Doctor Nose Ringiä haastatellaan Kumbh Melassa.
Nepalin sadhuja, kuvien copyright: Kari Kosmos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.