Tv-sarja Rooma oli muinaisiin maisemiin sijoitettua amerikkalaista ihmissuhdesaippuaa. Sama vika alkoi vaivata Deadwoodiakin toisella tuotantokaudella. Merliniä ei voinut katsoa, koska sarja oli joka solultaan jäykkää muovia. Parhaillaan pyörivä Totuuden miekka näyttää kiintoisista juoniaihioista huolimatta kiiltokuvanäyttelijöiden (v)esittämältä Viisikon seikkailulta. Uskottavasti historiassa ja/tai fantasiassa tapahtuva tv-sarja on harvinaista herkkua. Sikäli Game of Thrones on tervetullutta täytettä töllöön. Se on eräänlainen fantasiasarjojen Kylmä Rinki. Ritarit ovat raakoja ja kuolonhetket karuja.
Sarja perustuu George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -kirjasarjaan. En ole fantasiakulttuurin tuntija lainkaan ja tämäkin teos on minulta lukematta. Kirjan tuntemiesta olisi se hyöty, että tarinan henkilökaarti ja muu vastaava olisi entuudestaan tuttua. Sarjassa on näet sen verran paljon väkeä ja siinä määrin kiemuraisia kuvioita, että kestää aikansa ennen kuin kokonaisuus alkaa hahmottua.
Game of Thronella riittää vahvuuksia. Jännittävä, yllätyksiä tulviva tarina. Useita erittäin hyvin ja särmällä tehtyjä hahmoja. Dramaatttiset maisemat ja uskottavat lavasteet sekä vaikuttavan näköiset aseet, haarniskat ja kypärät. Värejä, valaistusta ja kuvausta kiitän myös.
Seikka joka varsinkin parissa, kolmessa ensimmäisessä jaksossa tökkii on ylenpalttinen seksuaalisuus. Paljasta pintaa ja panoja tulee vähän väliä vastaan, myöhemmissä jaksoissa seksi ei enää pursuile samalla volyymilla, paitsi miesten ja naisten puheissa.
(En yleensäkään suhtaudu myönteisesti seksikohtauksiin elokuvissa. Siihen on olemassa ainakin kolme syytä. Yksi: ihmisten seksuaalisten säpinät tai niiden näytteleminen ei vaan ole mielestäni lainkaan kiinnostavaa katsottavaa, ja esim. elokuvataiteessa yhdyntöjen esittäminen on liian konkreeettinen, liiaksi ei-vieraannuttava lähestyä sukupuolielämän aluetta. Kaksi: paljastavien seksikohtausten tekeminen on näyttelijöille omasta intimiteetistään luopumista ja sitä ei pitäisi kenenkään tehdä kuin erittäin painavista syistä (esimerkiksi Lars von Trierin Idiottien ronskeja seksikohtauksia pidän perusteltuina). Kolme: seksikohtaukset ovat useimmiten samaa, puuduttavan kliseistä ja kaavamaista kiehnäämistä ja huohottamista. (Fellini on muuten yksi esimerkki ohjaajasta,jonka monet leffat sisältävät kosolti seksuaalisia värinöitä, mutta paljasta pintaa vilahtaa aniharvoin. Kotomaasta voisi mainita nestari Teuvo Tulion. Hänen elokuvissaan erottinen synnillisyyden atmosfääri on väkevä, vaikka akteja ei esitä; tissit, naisen paljas takamus tai reisi sukkanauhoineen saattaa kylläkin vilahtaa nopeasti hämärässä kuvassa.)
Game of Thronen puolustukseksi on sanottava, että jotkut sarjan seksikohtauksista kertovat olennaisia ulottuvaisuuksia sekä tarinasta että siinä mukana olevista tyypeistä. Taiteellis-dramaturgisessa mielessä paljasta pintaa ja yksittäisiä yhdyntähetkiä tärkeämpää sarjassa on kuitenkin se erikoisen irstas viritys, joka on koko ajan päällä tai pinnan alla.
YLE TV2 alkaa esittää Game of Thronea 12. tammikuuta 2012 alkaen ja maaliskussa tulee dvd-julkaisu. Kakkoskauttakin on käsittääkseni jo ryhdytty puuhaamaan ja hyvä niin, koska kiperään kohtaan Game of Thronesin eka tuotantokausi päättyy. Tässä sarjassa ollaan monessa kohtaa - A Mellerin sanoin - perusjärkytysten äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.