35 vuotta sitten kuulin tämän musiikin. Ei, ehkä se oli sittenkin 35 000 vuotta sitten. Joka tapauksessa, kesä oli alkamassa. Ensimmäinen kesäni omassa Tilassa, joka oli kääpiömökki koivujen ja omenapuiden katveessa. Humahdin sen suven läpi yhdessä hujauksessa Klaus Schulzen hitaan muutoksen musiikin vaikutuksen alaisena.
Timewind tuntui jo silloin kuin sen olisi säveltänyt humanoidi tai jumala... joku ulkopuolinen taho, aikain yli näkijä. Jylhä, kosminen eeppisyys hallitsee levyn sekventoiduin, kohtalokkain sävellinjoin liukuvaa tekstuuria. Timewind puhaltaa jossain Wagnerin ja Tolkienin fantasiamaailmoiden välitilassa, orgaanisessa transesdenssissa, huojuvassa, abstraktissa maisemassa.
Timewindin kohinat valuivat korvien lisäksi seinille, matolle, ikkunan läpi ulos... Havaitsin musiikin aineettomina virtaavien impulssien saavan aineen värisemään. Schulzen soidessa olimme kaikki, minä ja kaikki fysikaaliset objektit ympärilläni, tasavertaisia subjekteja kellumassa musiikin painottomuudessa.
Timewindin värähtelevä visuaalisuus venytti käsitystäni todellisuudesta. Suloisen kuulaan lohdutuksen sävelen myös musiikista tunnistin. Timewind kuulostaa kuin galaktiselta kansallishymniltä, jonka ikihyrinä on kaikuja kotoa, avarasta avaruudesta arkisten typeryyksien vuorten ja koneellisen normimielen harhojen takaa.
Ennen Timewindia Schulze oli levyttänyt monta hienoa levyä : Irrlicht , Moondawn, Mirage, Blackdance. Aloin kuunnella niitä Timewindiin tutustumisen jälkeen. Kuuntelen yhä.
Schulzen sooloprojekteja edelsi toiminta yhtyeissä Tangerine Dream ja Ash Ra Tempel 60 - ja 70 -lukujen vaihteeessa. Vuonna 1972 hän oli mukana Cosmic Jokers -nimikkeen alla toteutetuissa happojuhlajameissa, joiden soitoista on taltioitu - vastoin Schulzen tahtoa -näytteitä viidelle albumille. Tällä hetkellä Klaus Schulzen soolotuotanto käsittää jo yli 60 teosta. Timewind on edelleenkin esi-ambient-messiaan massiivisen tuotannon arvokkainta osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.