maanantai 3. tammikuuta 2011

Suomen Talvisota 1939 - 1940 - Underground-rock



"Sirhan Sirhan kameralla murhas kuvan Kennedystä..."

Jarkko Laine on tehnyt kolme parasta suomenkielistä rocktekstiä ikinä. Kyse on tietysti biiseistä Lennosta kii (Eero Koivistoisen Valtakunta-levyllä), Fiilaten ja höyläten ja Kasvoton kuolema, joka sisältyy Underground-rock -levylle. Hyvällä rocktekstillä tarkoitetaan tässä verbaalisesti ketterää, onomatopoettista läppää, jossa on vireää latinkia ja mentaalista avaruutta. Näillä kriteereillä arvioituna lähelle Laineen lyriikoiden tasoa pääsevät Juicen Heinolassa jyrää, tietyt sanoitukset Dave Lindholmin Sirkus - ja Musiikkia -albumeilla, T Nurmion valitut teokset ja Veltto Veen parhaat: Elektroninen ekstaasi ja Lolita.

V. Esineen eli Rauli Badding Somerjoen säveltämä ja laulama Kasvoton kuolema vedetään Suomen Talvisota -yhtyeen voimin esimerkillisen rupisesti ja villisti. Mainiota menoa ovat toki muutkin Underground-rock -levyn biisit. Musan hulvaton svengi ja oivalluksen terä aiheuttavat sen, että yli 40 vuotta albumin julkaisun jälkeenkin levy omaa relevanssia poikkeuksellisen runsaasti, vaikka äänityksen taso ei kummoinen olekaan.

Karkeasti jaettuna Underground-rock jakaantuu rokkibiiseihin ja avantgardistis-psykedeelisiin runoelmiin. Jälkimmäistä linjaa edustavat Liput liehuvat, Laulu jossa on tunnelmaa ja Suomi palaa (plus tavallaan Däng-däng-däng-däng). Ne ovat kreisejä, surrealistisia vyörytyksiä, joiden karkeat fantasiat ovat kuin naurettavia ja pelottavia näkyjä mielen murtumisen hetkellä; särkevän kentän soundia, hillittömiä äänikuvia kontrollin katoamisesta.

Kontrollin katoaminen johtaa systeemiin kaatumiseen. Systeemin kaatamisen - tai ainakin "lamaantuneiden" ärsyttämisen - asialla kaikki Underground-rock -levyn kappaleet ovatkin. Tosin enää nämä, jo kauan sitten klassikoiksi muuttuneet biisit eivät ketään järkytä. Ainoastaan totaalisen hervoton Jatkosota-rock - joka Kasvottoman kuoleman ohella on levyn rokkaavista biiseistä rankin - omaa senlaatuista rienaavaa substanssia, että se saattaa ylittää ärsytyskunnyksen tänäkin päivänä. Jos radiot soittaisivat Jatkosota-rockia itsenäisyyspäivänä niin sanomista varmasti tulisi. Valitettavasti vaan eivät soita.

M. A. Numminen on palannut levyn kappaleisiin myöhemmin monta kertaa. Muistan itsekin olleeni syksyllä 1980 Underground-rock- orkesterin konsertissa. Alkuperäisjäsenistä mukana olivat muistaakseni M. A. ja rumpali Ronnie Österberg, joka kuoli pari kuukautta po. keikan jälkeen. Kitaraa soitti Jukka Orma.

Baddingilla ei ollut Underground Orch -koplaan kiinnitystä. Hän eli tuohon aikaan hiljaiseloa ja harvat. sovitut keikatkin saattoivat jäädä tekemättä. Toiseksi, Badding ei enää halunnut esittää rienaavaa underground-rockia. Haastatellessani Rauli Somerjokea 80-luvun alkupuolella hän totesi underground-rockin arvomaailman kuuluvan hänen osaltaan menneisyyteen. "Niissä lauluissahan oli kirosanojakin", Rauli päivitteli silloin.

Vimeisen neljän vuosikymmenen aikana Numminen on ollut monen monta kertaa julkisuudessa muistelemassa ja analysoimassa 60 - 70 -luvun undergroundtouhuja (Suomen Talvisota ja Sperm-yhtyeet, Harro Koskisen sikataulut ja monistetut U-julkaisut). Haastatteluissaan M A on käsittellyt undergroundia ikään kuin museoaalisena esineenä ja korostanut U-toiminnan (kulttuuri)poliittista olemusta.

M. A. Nummiselle underground on ennen muuta estetiikan politiikkaa. Osa Suomen 60- ja 70- lukujen undergroundista oli kuitenkin enemmänkin ekstaasin politiikkaa. Tällä tarkoitan mm. Jorma Elovaaran mystisiä radio-ohjelmia ja lehteä Tähti ja Gari Sipilän sarjakuvia.

60-ja 70-luvuilla undergroundilla oli kuitenkin kansainvälisestikin vahva poliittinen leima. Silloin oli käytössä käsite vastakulttuuri. 70-luvun puolivälin jälkeen alettiin sen sijaan puhua vaihtoehtokulttuurista, joka sekin suurelta osin oli ja on undergroundtoimintaa. Yhdysvalloissa vaihtoehtokulttuurin isoimmaksi bändi-ikoniksi kohosi lopulta entinen underground-yhtye Grateful Dead. Merkityksellistä tässä on se, että Dead vältti aina kaikkia poliittisia kytkentöjä ja sen lauluista on yhteiskunnallista kantaaottavuutta turha hakea.

Omalla kohdallani Underground-rockiin tutustuminen vuonna 1970 avasi tajunnassa aivan uuden piirin ja innosti tekemään omia juttuja omalla tavalla. Siitä syttyi myös innostus muokata pätkä Jarkko Laineen Kuin ruumissaatto -kirjasta näytelmäksi ja esittää se kahden kaiffan kanssa teinikunnan konvasssa talvella 1970-71. Valtakunnallisella tasolla Talvisodan säteilyvaikutuksia koettiin vuoden 1973 tienoilla, kun joukko kummallisia rock-kappaleita ilmestyi Juice Leskisen ensi-LP:llä, ja niin U-musasta alkoi vähitellen muotoutua suomirokkia.... ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin. Ei vaan. Tämän päivän suomalaisesta undergroundista poliittista viritystä löytyy kyllä. Tällä tarkoitan lähinnä hc-punkbändien purkauksia. Nehän ovat kaikuja maan alta jos mikä.

PS. Talvisodan kappaleita ei tietääkseni ole paljoakaan versioitu, mutta SE teki ensisinkullaan vuonna 1978 Kasvottoman kuoleman.
PS2 Alkaneen vuoden tammikuussa on määrä ilmestyä Underground-rock uusintapainos vinyylillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.