Lopsang Rampa -nimen magnetismi aktivoitui maailmanlaajuisesti vuonna 1956, jolloin ilmestyi Rampan ensimmäinen (ei vieläkään suomennettu!) kirja Third Eye. Rampa kertoo teoksessa olevansa tiibettiläinen mystikko, josta tuli selvännäköinen sen jälkeen kun hänelle puhkaistiin kolmas silmä metallipiikillä kallon läpi aivorauhasta stimuloiden. Tätä aktia edelsi pitkä okkultinen koulutus Tiibetissä.
Third Eye aloitti Lopsang Rampan kaikkiaan 18 kirjaa käsittävän selonteon hänen salatieteellisistä seikkailuistaan ja visioistaan. Kaksi vuotta miehen kirjallisen debyytin jälkeen tosin selvisi, että salaperäinen Lopsang Rampa onkin vuonna 1910 Englannissa syntynyt putkimiehen poika Cyril Henry Hoskin, joka ei koskaan ole käynyt lähelläkään Himalajaa. Rampan vastasi paljastukseen kirjalla Rampa Story, jossa hän myöntää olevansa ehta engelsmanni, mutta kertoo Lopsang Rampa -nimisen tiibettiläisen laman käyttävän hänen kehoaan. Tämä asia valkeni Hoskinille hänen pudottuaan puusta omalla kotipihallaan sellaisella rytinällä, että taju meni hetkeksi kankaalle - ihan toisenlaisen elämän valkonkaalle!
Vuonna 1981 kuolleella Lopsang Rampalla on vieläkin fanaattisia kannattajia, jotka uskovat Rampan vakuuttelut kertomustensa ehdottomasta todenperäisyydestä. Kiehtovaa olisi tietysti jotenkin tietää mistä lähteestä tai "totuuden torvesta" Rampan visiot virtasivat, mutta oleellisinta on kuitenkin se, että Rampa oli taitava tarinaniskijä ja huima visionaari, jonka unien ja kuvitelmien pyörässä pyöriessään lukija saa vähintäänkin käpyrauhasta katalysoivia välähdyksiä elämän mystisistä mahdollisuuksista - ja tajuaa sitten Rampan teosten olevan okkultisen huuhaan hyvin korkealla asteella!
Syntikkavelho Esa Takku Kotilaisen albumi Ajatuslapsi on saanut innoituksensa Rampan Kolmannesta silmästä. Kotilaisen ideana oli näet tehdä musiikillisia maalauksia tietyistä Rampan kirjan kohtauksista. Tämä tieto sisältyy Ajatuslapsen remasteroidun cd:n hihanuottteihin, jotka Pekka Laine on (englanniksi) kirjoittanut. Kolmen alkuperäisteoksen - Unisalissa, Avartuva näkemys ja Ilmassa - lisäksi cd sisältää bonuksina vuodelta 1978 olevan vedon Matkaaja ja siitä vuonna 2008 muokatun "kaiutetun version".
Love prässäsi levyä myyntiin 500 kappaletta vuonna 1977. Minä sain haltuuni yhden niistä. Silloiset, italialaiset, pienillä muovikuoriskobeilla varustetut stereoni eivät tosin toistanneet musiikin hienouksia läheskään täydessä täyteydessään. Puolitoista vuotta myöhemmin, päästyäni äänentoiston alalla keraamisen äänirasian tuolle puolen ja jykevien rakennussarjakaappien äärelle, platta oli jo ehtinyt nuhraantunua siinä määrin, että monessa kohtaa LP:ltä kuuli yhtä paljon vinyylin rahinaa kuin Kotilaisen koneiden kohinoita.
Ensikuulemalla, muutama vuosi sitten, Ajatuslapsen digiversio vaikuttikin kuin aivan uudelta levyltä. Vaikkakin, jo noin kolmen ja puolen minuutin kuluttua, Unisalin raukeiden, suloisen melankolisten kosketinsoitinkuvioiden väristessä esiin oudoista, oudoista syvyyksistä, muistin hetkessä koko tämän psykedeelisen sadun ihanuuden ja laajuuden. Kotilaisen soundeissa on yhtä aikaa magneettista kummitusjutun ilmakehää ja kosmisen stratosfäärin avaruuskaikua ja ne virittävät mielenlaadun äkkiä tietynlaiseen astraaliseen herkkyyteen. Ajatuslapsen elektroakustisessa tapahtumassa taittuvat harmonisen spektrimäisesti ne virtaavat valot ja värit, joiden loisteessa erinäiset sisäavaruuden lapset ovat vuosisatojen ajan tajunnanmatkaansa tehneet.
Ajatuslapsesta voi aistia oman aikansa suhinakaman, Tangerine Dreamin ja Schulzen vaikutusta, mutta vain häivähdyksenä. Kotilaisen teos on hyvin omanlaisensa esitys. Siitä säteilee syntikka- ja elektronimusan alalla harvinaislaatuista lämpöä. Takku Kotilainen on rakentanut minimoogilla, ARP-syntikalla ja moninaisilla muilla elektronisilla kutimillaan jylhästi orgaanisen, käsinvärjätyltä tuntuvan äänikentän. Siinä vallitsee tyyni ja mietiskelevä perusasetus, mutta musiikki kukkii ja kehittyy välillä hyvinkin dramaattisin välähdyksin ja on juhlallisella tavalla salaperäistä ja jännittävää... Niin, tuntuu ihan siltä, kuin vaeltaisi Lopsang Rampan jalanjäljillä ihmeellisissä, yliaistillisissa tippukiviluolissa ja timanttisaleissa.
Roksette huomautti, että Third Eye on kyllä julkaistu suomeksi jo v. 1957 Otavan toimesta nimellä Kolmas silmä. Uusintapainoksen aika siis olisi ja varmasti myös uusintakäännöksen.
VastaaPoista