Helvetin Enkelit ja vapauden romantiikka & mystiikka

"Every man dies, but not every man truly lives"
- Sonny Barger

Sonny Barger - Hell´s Angel
Sonny Barger - Vapaus
Hunter S. Thompson - Helvetin Enkelit

Steppenwolfien Born to be Wildia on totuttu pitämään moottoripyöräjengien tunnussävelenä. Taitaa olla kuitenkin niin, että ainakin Helvetin Enkeleiden keskuudessa Grateful Dead on aina ollut Steppenwolfia suositumpi yhtye - ja Willie Nelsonin Angel Flying Too Close to the Ground on se varsinainen Enkeleiden kulttikappale.

Deadista tuli Helvetin Enkeleiden lempparibändi jo vuonna 1967, jolloin Garcia ja kumppanit soittivat Enkeleiden sponsoroimissa uudenvuodenbileissä. Samoihin aikoihin hell´s angelit hengasivat kirjailija Ken Keseyn ja tämän viiteryhmän kanssa. Tästä erikoisesta symbioosista raportoivat kirjoissaan sekä Enkeleiden legendaarinen presidentti Sonny Barger että gonzojournalisti Hunter S. Thompson.

Sonny Barger sanoo rakastaneensa arkkibeatnik Neal Cassadya, jonka yliluonnollisesta tavasta ajaa autoa Jack Kerouacin Matkalla-kirjassa kerrotaan. Myös Allen Ginsbergin vilpittömyys teki Bargeriin vaikutuksen, vaikka hänestä tuntuikin oudolta nähdä, kuinka tämä parrakas juutalaisrunoilija istui meditaatioasennossa Bargerin olohuoneessa ja soitti tiibettiläisiä kelloja. Näin Barger kertoo kirjassaan Hell´s Angel (Fourth Estate, 2000), joka on julkaistu suomeksi Opus Liberumin toimesta

Hunter S. Thompsonin opuksesta Helvetin Enkelit (Sammakko, 2008, suom. K. Männistö) löytyy myös erään Terry-nimisen enkelin lausunto Ginsbergista: "Kaveriksi joka ei ole normaalia päivää nähnytkään, se on suurin piirtein selväpäisin kusipää, jonka mä olen ikinä nähnyt. Perhana, sun olisi pitänyt olla näkemässä, kun se sanoi Sonnylle rakastavansa sitä... Sonny ei tiennyt, mitä helvettiä sanoa."



Patriootti Barger ja rauhanmies Ginsberg olivat jyrkästi eri mieltä Vietnamin sodasta, mutta he jakoivat rakkauden LSD:tä kohtaan. Happoon Enkelit tutustuivat Ken Keseyn bileissä La Hondan maatilalla. Thompson kirjoittaa, että "enkelit alkoivat ottaa LSD:tä niin usein kuin saivat käsiinsä ... Useiden kuukausien ajan ainoa rajoite heidän kulutuksessaan oli krooninen rahanpuute. Mikäli heillä olisi ollut rajattomat happovarannot, luultavasti puolet silloisista Helvetin Enkeleistä olisi kärventänyt aivonsa tuhkaksi alle kuukaudessa." Toisaalla Thompson toteaa: "Moottoripyörien yhdistäminen LSD:hen ei ole mikään tiedottajien lapsus. Ne ovat molemmat keinot saavuttaa päämäärä, paikka jossa määritelmät tehdään."

Barger itse kertoo tiputtanensa happoa ensimmäisen kerran kotonaan vuonna 1965 yhdessä vaimonsa Elsien kanssa: "There´s no way to truly say how much I loved LSD. I´ve never had a bum trip."



Vapaudenkaipuu yhdisti hippejä, jippejä ja enkeleitä - ja saman henkistä vapaudenkaipuuta ilmentävät myös tuoreemmat alakulttuuri-ilmiöt: punk, rastat, metallistit ym. Nuorisokultturien kontekstissa vapaus on vapautta tehdä mitä haluaa. Toisen tason vapautta - joka voisi juuri Enkeleiden kohdalla olla erityisen relevantti oivallus - on vapaus olla tekemättä sitä mitä haluaa: vapaus omasta psykologiastaan... Silloin voidaankin siirtyä vapauden sijasta puhumaan vapautumisesta, joka taas tässä yhteydessä on synonyymi sanalle valaistuminen. Näin lähestytään niitä laadullisuuksia, joita buddhalaisuus havainnoi ja tutkii.

Barger on filosofina lievästi Zen, koska hän Zen-mestareiden tavoin ymmärtää vapauden ja kurinalaisuuden yhteyden. Barger näkee elämän koulutusleirinä ja hänen mielestään vain äärimmäiset ja rasittavat elämänkokemukset voivat tehdä ihmisestä täydellisen sotilaan. Omat sotilaallisuusteesinsä Barger muotoilee kirjassaan Vapaus (Opus Liberum, 2009) näin:

"Itsenäisyys, kustomoi itsesi, omaperäisiä ei tehdä liukuhihnalla.
Kovuus, tao vahva terä ja karkaise se.
Oikeudenmukaisuus, kohtele minua hyvin niin kohtelen Sinua paremmin, kohtele minua huonosti niin kohtelen Sinua huonommin."

60-luvulla hipit, jipit, mustatpantterit ja helvetinenkelit olivat samaa, keskiluokkaista elämäntapaa halveksivaa vastakulttuurin aaltoa, mutta varsin pian kävi ilmi, että Enkeleiden kapinallisuus oli luonteeltaan esim. rockkapinallisuutta jyrkempää ja nihilistisempää laatua, eikä siihen liittynyt hippimäisen yleviä, universaaleja päämääriä. "Toisin kuin useimmat muut kapinalliset, Enkelit ovat luopuneet siitä toivosta, että maailma olisi muuttumassa heidän vuokseen (H.S. Thompson)."

Itse asiassa Helvetin Enkelit onkin perustaltaan maailman muuttumista ja modernisaatiota uhmaava voimailmiö, sillä Enkelit elävät nykymaailmassa ikään kuin se olisi se vanha kunnon villilänsi, jossa joka miehellä on oikeus olla mies ja vapaus juhlia ja ratsastaa kopterillaan juhlasta juhlaan. Tätä elämäntyyliä voisi tietysti kutsua "vaihtoehtoiseksi elämäntavaksi". Viranomaiset puhuvat mieluimmin rikollisesta elämäntavasta.

Hell´s Angels on poliisien mukaan USA:sta johdettu kansainvälinen rikollisorganisaatio. Sellaiseksi klubin sanotaan kehittyneen sen jälkeen, kun Sonny Barger 50-luvun lopulla otti kaartin komentoonsa. Barger kiistää väitteet ja sanoo Hell´s Angeleissa olevan kyse rakkaudesta moottoripyöriin - ja tietysti myös veljeysaatteesta ja halusta vaeltaa ja elää maan päällä ilman rajoituksia. Enkeleiden väkivaltaisuutta Barger ei kiellä, mutta hänen mukaansa bikersit eivät ehdoin tahdoin hankkiudu väkivaltatilanteisiin. Bargerin omista kertomuksistakin tosin käy ilmi, että konfliktilanteissa Enkelijengin toleranssi on loivasti sanottuna vähäinen.

("When we do right, nobody remembers. When we do wrong, nobody forgets.")



"Helvetin Enkeleitä on vaikea luokitella muuksi kuin mutanteiksi. He ovat urbaaneja lainsuojattomia, joilla on maalaismainen etiikka ja uusi, improvisoitu itsesuojelutyyli. Heidän mielikuvansa itsestään juontuu lähinnä elokuvista, länkkäreistä ja väkivaltaisista tv-ohjelmista, jotka ovat opettaneet heille suurimman osan siitä, mitä he tietävät yhteiskunnasta, jossa he elävät", kirjoittaa Thompson, jonka Helvetin Enkelit -kirja sisältää sekä terävää analyysia että rutosti jonninjoutavaa höpinää.

Sonny Barger sanoo diganneensa ensimmäisistä lehtijutuista, jotka Thompson kirjoitti Helvetin Enkeleistä. Osittain tämän takia Thompson sai mahdollisuuden pyöriä bikersien matkassa. Varsin pian Barger kuitenkin tajusi, että Thompson ei ole maastokelpoinen yksilö, vaan avuton, egoistinen pelle. Edellenkin Bargeria risoo se, että Thompson laittoi kirjaansa täysin tekaistuja juttuja kerhon toiminnasta (hän esim väitti, että kundit pukeutuvat aina samoihin, kokelasjakson jälkeen ulosteissa uitettuihin ja sellaisinaan kuivattuihin housuihin).

Koko totuus Enkeleistä ei tule missään painetussa sanassa julki. Salaperäisyys ja sulkeutuneisuus ovat Helvetin Enkelit - moottoripyöräkerhon fundamentaaleja ominaispiirteitä. Samalla ne ovat Helvetin Enkeleiden mytologisen hehkun polttoainetta. Tietysti meitä kiehtoo Enkeleissä myös heidän imagonsa yhteys vaeltamisen romantiikkaan ja tien mystiikkaan. Sama romantiikka ja mystiikka löytyy Grateful Deadin musiikista.

Deadin lauluissa ollaan useimmiten tien päällä, sateessa, kaipuun ja vaaran tuulissa, tai kosmisen kasinon korttipöydässä, jossa vastapuoli pelaa merkityin kortein - ja vastapeluri voi olla itse Kuolema, tai Paholainen, josta taas voi tulla ystävä seikkailussa karman kentillä kohtalonnoppien pyöriessä ilmassa... "A friend of the devil is a friend of mine"... Deadin ja Hell´s Angelsien yhteinen symboli, pääkallo, suojelee vihollisten hyökkäyksiltä, samalla kun se luisella virnistyksellään kuittaa Koko Jutun.






Kuvassa kirjoittaja: Purppurarinteiden ratsastaja (kuvankäsittely: Kari Kosmos)