24 - televisiosarja

"Copy that."
Jack Bauer, agentti

24:n sankari, CTU:n agentti Jack Bauer muistuttaa enemmän Batmania kuin James Bondia. Bauerille agenttitehtävät eivät näet ole mitään leikinomaista konnien peittoamista kahden dry Martinin & kahden vaaleaverikön välissä. Batmanin tavoin Bauer on totisen omistautunut missiolleen oikeuden puolustajana ja hän on fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan Lepakkomiehen tasoa. Bauerin hyppysiin sopii yhtä lailla rynnäkkökivääri kuin miniläppäri, mies menee läpi lukituista ovista omatekemillä pommeillaan jos ei muuten ja kiipeilee tarvittaessa pitkin seiniä. Lisäksi agenttimme kestää ällistyttävän määrän kidutusta ja on tappeluissa lähes lyömätön.

Bauerin ollessa terroristijahdissa hän ei tarvitse Batmobilen ja erikoisvarustellun Aston Martinin kaltaisia menopelejä. Bauerille kelpaa ensimmäinen silmiin sattuva kaara liikennevaloissa tai parkkipaikalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö 24:ssa olisi myös kyse välineurheilusta! Terroristien niskan päälle päästään usein nimenomaan kehittyneiden valvonta- ja viestintäverkostojen avulla. Pistooliakin tärkeämpi työvälinen Bauerille on kännykkä. Bauer saa kenttätehtävissä puhelimeensa satelliittikuvaa ynnä muuta tuiki tarpeellista dataa - ja tilanne terrorismin vastaisessa yksikössä, CTU:ssa karkaa käsistä nimenomaan silloin kun Baueria ei saada minkään kameralinkin kautta CTU:n screenille ja/tai kun hän ei vastaa puhelimeensa.



Toden teolla tietoverkkojen ja valvontascreenien kanssa pelaaminen pääsee käyntiin kolmannella tuotantokaudella, jolloin myös analysoija Colen O´Brien ilmaantuu kuvioihin. Itse asiassa Kaksnelosen ensimmäinen, Suomessa vuonna 2002 esitetty tuotantokausi vaikuttaa nyt katsottuna antiikkiselta myöhempiin, lähes science fictionin puolelle pöllähtäviin tuotantoihin verrattuna. Myös juoneltaan ensimmäinen kausi on vähän kömpelö ja monotoninen. Jo tuotantokaudella kaksi juoni kääntyy moniulotteisempaan suuntaan ja yhtä aikaisia tapahtumaympäristöjä on niin paljon, että jännityksen dynamiikka on lähes tauotta dynamiittista tasoa.

24 kuvaa salaliittojen, armottomien valtapelien ja terrorismin varjostamaa maailmaa ja vaaran ilmapiiri on sarjassa erikoisen vahva. 24 on silti enemmän kuin amerikkalaisten kollektiivisten pelkojen peili. Sarjan tekijät eivät ole lähteneet mukaan muslimi-ja arabivihan pönkittämiseen, sillä mitään rotua tai uskontoa ei leimata pahan akselin pyörittäjäksi. Eräs selkeä tendenssi on ollut pyrkimys näyttää, että Amerikan vihollisia on monissa eri leireissä - ja usein sekopäisimmät terroristit ovatkin amerikkalaisia patriootteja. Tästä tulokulmasta aiheutuu se, että koskaan ei vallitse täyttä varmuutta siitä, kuka on konna ja kuka ei tai, kuka kuolee ja kuka jää henkiin. Kaikki on uhanalaista.

24 popularisoi monia vaikeita, moraalisia kysymyksiä. Kuinka monta ihmistä voi uhrata, että vielä isompi määrä ihmisiä pelastuu kuolemalta? Missä määrin läpinäkyvää poliittisen ylätason toimien tulee olla? Voiko terroristiepäiltyjen kuulusteluissa mennä kidutuksen puolelle massojen pelastamisen tarkoituksessa? Yleensä kotisohvalta annetaan Jackille konnien kanssa pelatessaan lupa katsoa kortit karkeimman kautta, sillä niin äärimmäisiä ja nopeita tekoja tilanteet sarjassa vaativat. Väkivaltaisten ratkaisujen tuskan ja ahdistuksen kantaa kuitenkin yksin agentti Jack Bauer, joka työnsä äärimmäisen luonteen takia koteloituu henkisesti ja on aina lopulta yksin.

Bauer on yltiönationalisti ja vaikka hänen touhunsa välillä lipsahtavatkin henkilökohtaisten kostoretkien puolelle, on hän totaalisen uskollinen amerikkalaisille ihanteille ja presidentti-instituutille. Kaikki presidentit eivät kuitenkaan ole eettisesti Bauerin mittaisia ja 24:n viimeisellä tuotantokaudella Bauerin joustamaton moraaliasenne ajautuu erityisen rajulle törmäyskurssille sinänsä rehdin naispresidentin pragmatismin kanssa. Bauer on hetken täysin yksin puolustamassa mustavalkoista käsitystä oikeasta ja väärästä.

Kiefer Suhterland sopii jopa yllättävän hyvin Jack Bauerin rooliin. Monia muitakin erittäin onnistuneita roolisuorituksia sarja sisältää. Kakkosena heti Bauerin jälkeen täytyy mainita Mary Lynn Rajskubin hienoin nyanssein esittämä analysoija, suloinen ja terävä Colen O´Brien (kuvassa). Eniten karismaa CTU:n porukasta omaavat Nina Meyerin ja Tony Almedan karakteerit. Presidenteistä periketkusäätelijä Charles Logan on kiintoisin ja jännittävin hahmo. Häntä kuten melkein kaikkia muitakin 24-presidenttejä suojeli Salaisen palvelun päällikkö Aaron Pierce. Erittäin upeasti tehdystä, pitkän linjan sivuroolista kiitokset Glenn Morshowelle. Älkäämme myöskään unohtako sivuosien mestarin, edesmenneen Dennis Hopperin roolia I tuotannon venäläisterroristina.



24:n kahdeksas tuotantokausi jäi yllättäen viimeiseksi.Tosin ihan oikeaan sarja pätkäistiin poikki. Hyvätkin sarjafilmit tyhjenevät alkuperäisestä tenhostaan kun niitä vuosikausia kelataan. Jännnittäviä seikkailuja olisi Bauerille varmasti loihdittu vielä vaikka kuinka monta vuotta, mutta yhteiskuntapoliittisena tutkielmana ja ajankuvana teki tehtävänsä eikä kyennyt enää teemojaan syventämään tai päivittämään.